Onko kasvojenkohotuksen tekniikalla väliä?

Kasvojenkohotusmenetelmiä on useita. Jokaisella plastiikkakirurgilla on näistä omat suosikkinsa, ja onpa joskus mukana myös kirurgin omaakin tyyliä. Eri menetelmissä on omat ominaisuutensa, mutta menetelmävalintaa tärkeämpää on, että näin vaativan leikkauksen tekevä plastiikkakirurgi todella osaa asiansa ja hallitsee valitun tekniikan.

Erilaiset kasvojenkohotusleikkaukset voidaan jakaa karkeasti kahteen koulukuntaan: joko niin sanottuihin syvemmällä ihon alla tehtäviin deep plane -kohotuksiin tai pinnallisempiin. Deep plane viittaa nimenä ainoastaan siihen syvyyteen, jossa kirurgi vapauttaa kasvojen kudoksia ja siten mahdollistaa niiden kohottamisen. Perinteisemmässä, pinnallisemmassa kasvojenkohotuksessa kudosten vapauttelu taas tehdään aivan ihon alla, jolloin ihon ja lihaskalvokerroksen väliin jää tyhjä tila. Tuossa tyhjässä tilassa niin kutsuttua SMAS-kerrosta (Superficial Musculo Aponeurotic System) kiristetään joko ompelein, tai poistamalla siitä osa ja ompelemalla reunat yhteen, jolloin kerros kiristyy ja nousee. Lopuksi kasvojen iho lasketaan takaisin kudosten päälle ja ylimääräinen iho poistetaan.

Miten deep plane -kasvojenkohotus tehdään?

Deep plane -kasvojenkohotuksessa työskennellään SMAS-kerroksen alla. Kohotus tapahtuu tämän syvemmän kerroksen nostamisen kautta, ja pinnallisemmat kudokset, iho ja ihonalaiskudos, seuraavat mukana. Tässä syvemmässä kohotuksessa tyhjä tila jää siis syvemmälle SMAS-kerroksen alle. Olen tehnyt kasvojenkohotuksia molemmissa syvyyksissä, ja oman kokemukseni mukaan hyvin tehdyllä deep plane -kohotuksella saavutetaan tehokkaampi kohotus ja luonnollisempi lopputulos. Kasvojen nostettavat kudokset nousevat ikään kuin yhtenä kokonaisuutena, jolloin omat, persoonalliset kasvojen piirteet säilyvät. Lisäksi näin tehty kasvojenkohotus todella tapahtuu alhaalta ylös -suunnassa kumoten samalla kasvojen ikääntymisen vaikutusta. Pinnallisemmissa kohotuksissa puolestaan näkee joskus turhan paljon sivusuuntaista kiristystä, joka saattaa levittää suuta hieman luonnottomaksi. Monet plastiikkakirurgit välttävät deep plane -kohotusten tekemistä. Yleensä perusteluna on pelko kasvohermon vauriosta. Kasvohermo vastaa kaikista ilmeistämme ja kulkee kasvoissamme hiukan syvemmällä deep plane -tasossa – tai oikeammin juuri sen alapuolella. Itse koen, että minua kirurgina auttaa hermon näkeminen ja siten tietäminen, missä hermo tarkalleen kulkee. Tällöin hermon pystyy hyvin myös välttämään, kun taas pinnallisemmassa kohotuksessa hermoa ei voi nähdä. Korvalääkärinä olen myös leikannut kasvaimia kasvohermon läheltä, ja tämän vuoksi hermon kulkureitti sekä sen varominen on minulle varmaankin tutumpaa kuin useimmille plastiikkakirurgeille. On kuitenkin sanottava, että tutkimustenkin mukaan kasvojenkohotuksen lopputulokseen vaikuttaa tekniikan valintaa enemmän se, että kirurgi hallitsee käyttämänsä tekniikan.

Kaikki deep plane -kohotukset eivät ole samanlaisia

Viime vuosina syvemmästä kasvojenkohotuksesta on kehitetty useita eri versiota. Useimmiten kyseessä on tilanne, jossa kirurgi on keksinyt kohotukseen jonkin oman pienen lisäyksensä, jonka jälkeen hän voi markkinoida sitä omana tekniikkanaan. Oma tapani tehdä deep plane -kohotus on opittu amerikkalaiselta Neil Gordonilta ja hänen oppilaaltaan, saksalaiselta professori Holger Grassnerilta. Tarkemmin ottaen tämä leikkaus on nimeltään non-delaminating deep plane face lift. Nimi tarkoittaa, että kasvojen ihoa irrotetaan pohjastaan vain sen verran kuin lopuksi noston tapahduttua todella on tarpeen poistaa. Tohtori Gordonin pioneerisoimassa tekniikassa deep planeen mennään yleensä 2-3 sentin verran korvan edestä. Täällä SMAS-kerros on vahvempi ja antaa siten myös vahvan tuen voimakkaallekin kohotukselle. Näin toteutettu kasvojenkohotus on siksi erittäin tehokas ja luonnollinen. Syvemmän tason ja minimoidun ihon irrotuksen myötä iholle ei käytännössä pääse muodostumaan epätasaisuuksia, mikä taas on todellinen ongelma pinnallisemmissa kohotuksissa. Monissa muissa deep plane -tekniikoissa ihoa vapautetaan miltei yhtä paljon kuin pinnallisemmissa tekniikoissa. Mielestäni tällaiset deep plane -leikkaukset eivät ole järkeviä, koska niissä SMAS-kerroksen alle mennään keskemmältä kasvoja. Kun ihoa joutuu vapauttamaan enemmän, SMAS-kerros heikkenee, eikä koko nostokaan ole yhtä tehokas.

Entä otsan kohotus?

Suurin osa potilaista hakeutuu kasvojenkohotukseen alakasvojen ja kaulan takia. Viime vuosina Suomessa on myös koko kasvojen kohottaminen kerralla lisännyt suosiotaan. Tällöin tehdään myös otsalle – eli ennen kaikkea kulmakarvoille – kohottava toimenpide muun kohotuksen yhteydessä. Edellä kuvaamaani deep plane -kohotuksen tehokkuudesta kertoo sekin, että ohimoille kertyy alhaalta ylös tapahtuvan noston seurauksena runsaasti löysää ihoa, jolle täytyy tehdä jotakin, ettei se jää häiritsemään. Joissain tapauksissa selvitään jatkamalla ihon vapauttelemista hieman ylöspäin samalla tasoitellen ylimäärää, mutta yleensä tehdään samalla kulmia nostava toimenpide. Tätä kutsutaan vertical restore -tekniikaksi: koko kasvot ja kaula kohotetaan alhaalta ylöspäin. Omassa tekniikassani yhdistän kasvojen kohotukseen gliding brow lift -kulmienkohotuksen, jolla saadaan kulmia hieman nostettua ja siten palautettua kasvojen laskeutuneet kudokset alhaalta ylös asti. Otsan ja kulmien osalta toimenpiteet valitaan aina yksilöllisesti ja päätökseen vaikuttaa kudosten laskeutumisen lisäksi muun muassa hiusrajan korkeus.

Lisätoimenpiteet kasvojen kohotuksen yhteydessä

Viime aikoina on yleistynyt toimintatapa, että kasvojen kohotuksen yhteydessä tehdään myös pienempiä toimenpiteitä alueille, joihin kasvojen kohotus ei vaikuta. Tavallinen yhdistelmä pinnallisemmissa kohotuksissa on rasvansiirto, jonka avulla täytetään esimerkiksi iän myötä tyhjentyneitä kohtia kasvoilta. Omassa tavassani tehdä deep plane -kohotus on myös se hyvä puoli, että rasvansiirtoja tarvitaan harvemmin. Kohotus itsessään myös nostaa kasvojen rasvapatjat paremmin oikeille paikalleen. On myös hyvä ymmärtää, että normaalin ikääntymisen mekanismeihin kuuluu kasvojen kudosten ja massan valuminen kasvojen alaosaan – siksi ajatus, että täytetään kasvoille lisää rasvaa on hiukan epäjohdonmukainen. Toki tilanteissa, joissa kasvojen rasvat ovat syystä tai toisesta atrofoituneet eli kutistuneet, teen itsekin rasvansiirron kasvojen kohotuksen yhteydessä. Yleisiin lisätoimenpiteisiin lukeutuu myös esimerkiksi yläluomileikkaus, leukaimplantti (genioplastia) sekä laserkuorinta. Ikääntymisen myötä leukaluukin pienenee ja leuan kärjen pehmytkudosmassa veltostuu, leukaimplantilla leukalinjasta tulee tarkempi ja tiukempi. Laserkuorintaa taas tehdään suun ympäristön pienten juosteiden tasoittamiseksi, sillä tuohon ihoon ei kasvojenkohotuksella ole vaikutusta. 

Lopuksi

On tärkeää muistaa, että kasvojenkohotus ei ole kenellekään välttämätön: ilmankin voi elää hyvin. Alallamme sanotaankin, että turvallisin leikkaus on lopulta aina se, joka jätetään tekemättä. Silloin ei koskaan tule komplikaatioita. Jos kuitenkin harkitsee hakeutuvansa kasvojenkohotukseen, suosittelen etsimään alaan kouluttautuneen, jatkuvasti omia tuloksiaan kriittisesti tarkastelevan ja itseään lisää kouluttavan plastiikkakirurgin pakeille. Kaiken tyyppiset kasvojenkohotukset ovat niin vaativia leikkauksia, ettei sellaisia voi kuka tahansa harrastella.

‍

Atte Manninen  

Plastiikkakirurgi 

Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri 

Takaisin blogiin