Vartalon ja raajojen rasvaimu

Rasvaimussa ihonalaiseen rasvaan ruiskutetaan liuosta, joka sisältää puudutusainetta ja verisuonia supistavaa adrenaliinia. Rasvaa imetään pois ohuella kanyylillä muutamien pienien 3-8 mm pitkien haavojen kautta. Alueelle jää tyhjä sidekudoslokerosto, kuin tyhjä munakenno, joka litistyy painetekstiilien alla. Imetyt rasvasolut poistuvat kehosta lopullisesti. Rasvasoluja voi kuitenkin muodostua lisää rasvan kantasoluista, jos energiansaanti on liiallista. Myös jäljelle jääneet rasvasolut […]

Rasvaimussa ihonalaiseen rasvaan ruiskutetaan liuosta, joka sisältää puudutusainetta ja verisuonia supistavaa adrenaliinia. Rasvaa imetään pois ohuella kanyylillä muutamien pienien 3-8 mm pitkien haavojen kautta. Alueelle jää tyhjä sidekudoslokerosto, kuin tyhjä munakenno, joka litistyy painetekstiilien alla. Imetyt rasvasolut poistuvat kehosta lopullisesti. Rasvasoluja voi kuitenkin muodostua lisää rasvan kantasoluista, jos energiansaanti on liiallista. Myös jäljelle jääneet rasvasolut voivat turvota lihomisen myötä, samoin kuin ne alueet, joista rasvaa ei ole imetty. Lihominen rasvaimun jälkeen voi olennaisesti huonontaa rasvaimutulosta.

Rasvaimu mielletään kosmeettiseksi pientoimenpiteeksi, mitä se useimmiten onkin, jos imumäärä on vain muutama sata grammaa. Kuitenkin imumäärän kasvaessa kiloihin rasvaimusta tulee varsin suuri leikkaus. Kolmen kilon poisto on jo suuri toimenpide. Rasvaimu rinnastetaan muihin suuriin leikkauksiin ja tehdään leikkaussaliolosuhteissa steriilisti. Mitä suurempi rasvamäärä suunnitellaan poistettavaksi, sitä herkemmin leikkauksessa tarvitaan paikallispuudutuksen lisäksi anestesialääkäriä huolehtimaan kivunhoidosta ja potilaan voinnista. Rasvaimut pyritään tekemään siten, ettei potilasta tarvitsisi nukuttaa (yleisanestesia). Suretkin imut voidaan tehdä esim. epiduraalipuudutuksessa. Tällä voidaan välttää nukutukseen liittyvät ongelmat, ja potilas toimii yhteistyössä mahdollisimman hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi. On edullista teknisesti, jos potilas pystyy kääntymään ja liikuttelemaan raajojaan. Se on myös turvallisuuskysymys. Vakavia komplikaatioita (mm. veritulppa) esiintyy lähes yksinomaan suurien, nukutuksessa tehtyjen rasvaimujen jälkeen.

WAL-tekniikka (water-assisted liposuction; vesisuihkuavusteinen rasvaimu) on uusi menetelmä, jossa imukärjestä tuleva nestesuihku ensin puuduttaa kudokset tasaisesti, ja sitten toimii apuna rasvasoluja irrottaen. Perinteisessä menetelmässä rasvasolut irroitetaan mekaanisesti kanyylillä rikkoen, jolloin toimenpide on kudoksia vaurioittava ja väkivaltainen. Vesisuihku irrottaa rasvan hellävaraisemmin. WAL-imu on vähemmän kivulias, jolloin laajempiakin alueita voi imeä paikallispuudutuksessa ja tarvittaessa lisäksi kevyessä unessa tai selkäpuudutuksessa / epiduraalissa. Varsinaista syvää nukutusta WAL-imussa tarvitaan harvoin, toisin kuin perinteisessä mekaanisessa rasvaimussa. WAL-imun jälkeen potilaat toipuvat nopeammin, ja kudosvauriot jäävät vähäisemmiksi. Osa potilaista ei ole tarvinnut kipulääkkeitä lainkaan 1-2 kg imun jälkeen, mutta kipulääkityksen tarve on toki hyvin yksilöllistä. Tavallisesti kipulääkkeitä kuluu 1-7 vrk:n ajan. Sairasloman tarve riippuu imualueesta ja työn luonteesta, mutta pienen imun jälkeen ei välttämättä tarvitse lomaa lainkaan, jos imualue on vaatteilla peitettävissä. Ison 2-3 kg imun jälkeen kannattaa varautua noin 3 vrk:n – viikon poissaoloon työn luonteesta riippuen. WAL-tekniikkaa käytettäessä on kudoksen paksuuden arviointi helpompaa, ja sillä päästään tasaisempiin tuloksiin kuin perinteisellä tekniikalla. Hellävaraisuuden vuoksi mustelmat, turvotus ja tuntohäiriöt ovat vähäisempiä kuin perinteisen rasvaimun jälkeen.

Kaikkiin pieniinkin toimenpiteisiin liittyy seurauksia, joista potilaan on tärkeää olla tietoinen ennen leikkausta, samoin kuin mahdollisista leikkauksen myötä ilmaantuvista ongelmista.

Varaudu näihin

Turvotus: Mitä suurempi määrä rasvaa poistetaan ja erityisesti mitä alempaa vartalolta tai raajoista, sitä enemmän turvotusta esiintyy. Vartalolla lymfa laskee nivusiin, eikä turvotus ole yleensä ongelma, vaan potilaat ovat jo 2 viikon kuluttua varsin sutjakassa kunnossa. Huomattavan roikkuva alavatsa voi olla poikkeus. Tukitekstiilien on oltava silloin erittäin tukevat. Alaraajat, erityisesti polvien seutu turpoaa voimakkaasti ja turvotus kestää pidempään kuin esim. vyötäröllä. Alaraajoista (ja roikkuvasta vatsasta) lymfa virtaa ylämäkeen kohti nivusia, mikä osaltaan selittää turvotustaipumuksen. On suositeltavaa olla mieluummin pienessä liikkeessä, kuin pitkiä aikoja paikallaan. Ei-rasittava liikkuminen parantaa lymfakiertoa ja nopeuttaa toipumista.

Kivut: WAL-imun jälkeen kivut ovat selvästi vähäisempiä kuin perinteisen, mekaanisen imun jälkeen. Useimmat potilaat pystyvät menemään töihin 0-5 vrk:n kuluttua toimenpiteestä riippuen imumäärästä. Kipulääkkeeksi riittää yleensä tulehduskipulääke (Burana tai vastaava). Tyhjentyneen imualueen alkaessa kiinnittyä pohjaansa kudoksissa tuntuu kipua liikahtaessa ja liikkeelle lähtiessä, esim. sängystä tai tuolista noustessa. Hiljaa paikallaan ollessa kipua ei juuri tunnu. Kipu alkaa helpottaa kiinnittymisen edetessä. Tärinäarkuutta esim. reippaasti kävellessä tai hölkätessä voi tuntua useiden kuukausien ajan. Sitä helpottaa tiukka tukitekstiili.

Infektio / haavatulehdus: Kanyylin sisäänmenoaukko tulehtuu ja märkii tai rasvaimualue punoittaa. Ongelma hoituu yleensä suihkuttelemalla ja antibiootein. Ennaltaehkäisevää antibioottikuuria käytetään yleisesti ison rasvaimun aikana suoraan suoneen ja sen jälkeen kuuriluonteisesti suun kautta. Ihon on oltava kunnossa leikkaukseen tullessa, ei saa olla esimerkiksi tulehtuneita lävistyksiä, märkiviä finnejä, erittävää ihottumaa tai ihokarvojen ajelun jälkeistä märkänäppylää. Vakavat, laajat infektiot ovat hyvin harvinaisia, kun ennaltaehkäisystä huolehditaan hyvin. Kahden vuoden aikana olen tehnyt yli 300 WAL-rasvaimua ilman ainoatakaan infektiota (H.Peltoniemi).

Hematoma: Mustelmaa suurempi verenpurkauma, joka sulaa hitaasti ja voi (harvoin) vaatia punktion eli tyhjennyksen neulalla. Tulehduskipulääkkeitä (Burana, Primaspan, Disperin, Aspirin, Ibuxal ym ym.) tulee välttää 2 viikkoa ennen leikkausta, ja kalaöljy- ja omega-3-valmisteita ja runsasta valkosipulinsyöntiä mielellään kuukausi ennen. Ne aiheuttavat verenvuototaipumusta. Todelliset hematomat ovat harvinaisia WAL-tekniikalla tehdyn rasvaimun jälkeen. Suurin osa mustelmista sulaa kahdessa viikossa.

Tuntohäiriöt / tunnottomuus: Palautuva / pysyvä ihon tuntohermon vaurio imualueella. Hermot kulkevat ihonalaisessa rasvassa ja saattavat venyttyä ja katketa toimenpiteen yhteydessä. Ensimmäisten viikkojen aikana ihotunto voi olla toimenpidealueella alentunut, mutta tunto palautuu viikkojen kuluessa yleensä normaaliksi. Hermojen toipumiseen liittyy ohimenevä hipaisuarkuus iholla. Hermovauriot ovat melko tavallisia perinteisen mekaanisen rasvaimun jälkeen, ja vähäisempiä WAL-imun jälkeen.

Epätasaisuus: Laihduttamalla rasvakerros ohenee tasaisesti. Imu on aina kömpelömpi menetelmä. Rasva irtoaa eri tavalla eri paikoista, ja varsinkin arpisilla alueilla tai hyvin tiiviissä, sidekudoksisessa rasvassa (ylävatsa, raskausarpinen kudos, selkä, nuoret potilaat, miehet) irrottelu on työläämpää ja rasva irtoaa huonommin. Löyhillä alueilla rasvaa saattaa irrota liiankin helposti. Ihon laatu vaikuttaa myös tasaisuuteen: ohut, raskausarpinen iho altistaa epätasaisuudelle, kun taas paksu kimmoisa iho helpottaa hyvän tuloksen saamista. Täydellisen tasainen rasvaimutulos on harvinainen, ja pieni epätasaisuus täytyy pystyä hyväksymään. Huomattava lihominen rasvaimun jälkeen voi saada alun perin tasaisen tuloksen muuttumaan epätasaiseksi. LPG-imumuokkaushieronnalla (koneellinen lymfaterapiamuoto) voidaan jonkin verran tasoittaa rasvaimutulosta. WAL-imulla on mahdollista saada tasaisempi imutulos kuin perinteisellä tekniikalla.

Ihon ryppyisyys: Ikä, tupakointi ja perimä (taipumus raskausarpiin) sekä tukitekstiilihoito vaikuttavat siihen, miten iho vetäytyy rasvaimun jälkeen. Kimmoisa paksu iho, jossa on runsaasti kollageenia ja elastiinia, vetäytyy paremmin kuin jo valmiiksi rypistyvä, ohut iho. Ihoa voidaan joutua myöhemmin kiristämään leikkaamalla.

Ihon roikkuminen: Ihon vetäytyminen on yksilöllistä ja usein melko hyvin ennustettavissa. Vetäytymistä voi yrittää parantaa imemällä/käsittelemällä ohuella imukanyylillä ihonalaista rasvakerrosta, joka sitten arpeutuessaan kiinnittää ihoa pohjakerroksiin. Toimenpiteen vaikutus on rajallinen. Oma erittäin tärkeä merkityksensä on paine- ja tukitekstiileillä. Tekstiilien laadussa ei pidä tinkiä. Löysiksi jääneet ihopoimut voidaan joutua poistamaan leikkauksella. Vatsan alueella voidaan joutua isoonkin korjaukseen, jossa napaa siirretään ja kudosta poistetaan alavatsalta suuri kaistale (abdominoplastia). Runsaan rasvaimun jälkeen ihoa jää yleensä runsaasti jäljelle, ja roikkuminen on melko tavallinen ilmiö. Oman kokemukseni mukaan vesisuihkuimun jälkeen iho vetäytyy paremmin kuin perinteisen, mekaanisen imun jälkeen mahdollisesti siksi, että sidekudoslokerosto (”tyhjä munakenno”) jää ehjemmäksi. Osalla iho vetäytyy niin hyvin, ettei suunniteltua abdominoplastiaa tarvitsekaan tehdä.

Rasvaa imetty liikaa tai liian vähän: Rasvaa pyritään jättämään ”sopiva” kerros riippuen muun ihonalaisrasvakerroksen paksuudesta. On myös tärkeää saada mahdollisimman selkeä kuva potilaan toiveesta. Joskus (hyvin harvoin) toimenpide voidaan joutua keskeyttämään komplikaation vuoksi, esim. jos imualuelle tulee selkeä verenvuoto.

Ihon pigmentoituminen: Imualueen iho vetäytyy ja kutistuu. Mitä enemmän rasvaa on imetty. sitä tummemmalta iho imualueella saattaa näyttää.

Veritulppa. Alaraajan laskimoverihyytymä, joka voi ajautua keuhkovaltimoihin tukkien niitä. Pyritään ehkäisemään tukevilla hoitosukilla/lentosukilla, minihepariinivalmisteella ja välttämällä yleisanestesiaa eli nukutusta, jolloin potilas ei pysty liikuttelemaan jalkojaan. Riski on suuri (tupakoivilla) ylipainoisilla potilailla, joille tehdään nukutuksessa yli 3 tunnin toimenpide (iso rasvaimu) ja jos ennaltaehkäisystä ei huolehdita.

Leikkausta ennen

Huolehdi toimenpidealueen ihon hyvästä kunnosta. Poista lävistykset leikkausalueelta hyvissä ajoin, jotta mahdolliset haavat ehtivät parantua. Huolehdi, ettei Sinulla ole tulehduspesäkkeitä elimistössäsi (märkivät lävistykset, haavat, kynsivallintulehdukset, hampaat, ihokarvojen ajelun jälkeinen märkänäppyläisyys). Älä ajele ihokarvoja juuri ennen toimenpidettä.

Tarkistuta PVK ja TROMB (pieni verenkuva ja trombosyytit) ennen leikkausta ja tuo tuoreet laboratoriovastaukset tullessasi leikkaukseen. Isommissa yli 2 kg:n imuissa tarvitaan myös veriryhmä. Leikkausta edeltävällä vastaanottokäynnillä saat lähetteen laboratoriokokeisiin KELA-korvausta varten. Jos Sinulla on vuototaipumusta tai huomattavaa mustelmaherkkyyttä, saatat tarvita lisätutkimuksia ennen leikkausta.

Älä käytä tulehduskipulääkkeitä kahteen viikkoon ennen leikkausta (Asperin, Disperin, Primaspan, Burana, Ibusal, Ketorin, ym) tai jos lääke on hyvin tarpeellinen, keskustele asiasta kirurgin kanssa. Vältä mieluiten useita viikkoja ennen leikkausta kalaöljykapseleita ja muita omega-3-6-rasvahappovalmisteita sekä valkosipulia (aiheuttavat mustelmia).

Hanki sopivat, ohjeiden mukaiset painetekstiilit ja tuo ne tullessasi leikkaukseen.

Hanki lentosukat tai hoito/tukisukat (polvipituisetkin riittävät, mutta oltava todella napakat) ja laita ne valmiiksi jalkaan jo leikkauspäivän aamuna.

Leikkaukseen tullessasi ota mukaan mukavat, helposti puettavat löysät vaatteet. Jätä kaikki arvoesineet kotiin.

Jälkihoito

Seuranta: Isomman rasvaimun jälkeen potilas ei saa jäädä yksin ainakaan vuorokauteen toimenpiteen jälkeen. Tästä syystä potilaan on joko oltava sairaalassa tai jos hän kotiutuu, hänellä on oltava aikuinen saattaja ja huolehtija.

Kylmähoito: Kylmähaude helpottaa turvotusta ja kipua ja vähentää mustelmia. Vatsan rasvaimun jälkeen laita esim. märkä pyyhe levitettynä ja muovipussiin pakattuna pakastimeen ja käytä kohmeista pyyhettä hauteena. Muista kuitenkin laittaa väliin puuvillakangasta, jotta huonosti tunteva iho ei palellu.

Peseytyminen: Saunaan ei pidä mennä kahteen viikkoon. Suihkuun saa mennä seuraavana päivänä. Haavoissa on ruskeat haavateipit, jotka saavat olla paikallaan 2-4 viikkoa. Suihkun jälkeen teipit kuivataan puhtaalla pyyhkeellä painelemalla.

Jälkivuoto: Yhden-kahden vuorokauden ajan leikkaushaavoista saattaa vuotaa rusehtavaa, verensekaista nestettä. Se ei ole vaarallista. Imualuetta kannattaa silloin painella ja yrittää saada loputkin nesteet alueelta pois.

Mustelmat: Vartalon selkäpuolella rasva istuu tiukemmassa kuin etupuolella, ja mustelmat ovat tavallisempia. Reisien alueella mustelmia esiintyy enemmän kuin vartalolla. Isoihin mustelmiin voi halutessaan hieroa Trombosol Forte –voidetta. Se voi ärsyttää ohutta ihoa.

Ompeleet: Haavat on ommeltu sulavin ompeleiden. Haavateipit saavat olla paikallaan 2-4 viikkoa. Suihkun jälkeen painele teipit kuiviksi puhtaalla pyyhkeellä. Voit jatkaa tukiteippausta ruskealla Micropore-teipillä (apteekista) aina 3 kk asti. Siitä on hyötyä erityisesti alueilla, missä iho joutuu venytykseen ja arpi pyrkii leviämään.

Painetekstiilit: Ison rasvaimun jälkeen iho on erityisen altis jäämään löysäksi ja roikkuvaksi. Painetekstiili puetaan päälle jo leikkauspöydällä. Sen tarkoituksena on puristaa kasaan löyhä lokeromainen sidekudos, josta rasvasolut on imetty pois. Jos painetukea ei ole, iho jää varmasti roikkumaan tuon sidekudoslokeroston varassa. On hyvin tärkeää, että tekstiili ulottuu reilusti yli imualueen rajan, koska tekstiilin reuna voi aiheuttaa pysyvän poimun keskelle imualuetta. Painetekstiilinä suosittelen vatsan alueella rintojen alta reisiin ulottuvaa napakkaa painevaatetta, jossa on alapään alueella reikä, jolloin vaatetta ei tarvitse riisua joka WC-reissulla, ja sen lisäksi säädettävää, tarrakiinnitteistä leveää tukivyötä (2-pistepanta, 3-pistepanta), jota voidaan säätää kireämmälle turvotuksen laskiessa. Reisien imun jälkeen suosittelen housuja, jotka ulottuvat riittävän alas säärien puolelle ja riittävän ylös vyötärölle, reilusti yli imualueiden. Ison reisien imun jälkeen tulee käyttää myös piukkoja tukisukkia, koska turvotus pyrkii valumaan alaspäin polviin ja nilkkoihin. Tekstiilejä suosittelen pidettäväksi yötä päivää ainakin ensimmäiset 2 viikkoa, ja senkin jälkeen mielellään ainakin pukua vielä päivisin 2-4 viikkoa; sitä pidempään, mitä suurempi imu on tehty. Erityisesti ensimmäisinä päivinä on tärkeää huolehtia siitä, ettei puutunut tai heikosti tunteva iho jää vaatteen alla taitokselle tai ryppyyn, koska laskokset ja rypyt voivat jäädä pysyviksi. Siksi suosittelen vaatteen pukemista makuuasennossa siten, että lopuksi vielä viedään puetun vaatteen alle kädet ja kohotetaan vaatetta, ”ravistetaan” iho sileäksi ja annetaan puvun laskeutua asteittain paikalleen. Tekstiilin päältä ylöspäin silittelemällä voi myös varmistaa, ettei iho jää makkaralle. Painetekstiilit mitataan potilaan koon mukaan. Niitä saa leikkausyksiköstä tai esim. Care Action Oy:stä, Eteläinen Rautatienkatu 14B, 00100 Helsinki, puh. (09)678128 ja GSM 050-3519336. Hyviä tukisukkia ja erikoistekstiilejä poikkeuksellisiin imuihin saa Terveydenhoitotuotteiden Palvelukeskus Terttu Lilja Oy:stä, Mannerheimintie 69, 00250 HKI p(09) 2410435 ja 0400 746 006.

Liikkuminen: On erittäin suotavaa toimenpiteen jälkeen. Venyttely estää kiinnikkeiden muodostumista imualueella, ja on suositeltavaa kivun sallimissa rajoissa heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Erityisen tärkeää se on kylkien ja raajojen imun jälkeen. Liikunta on sovitettava voinnin mukaan, ja kovaa rasittamista ja hikoilua on syytä välttää ainakin ensimmäisen 2 viikon ajan infektioriskin vuoksi. Päivittäinen, kevyt liikunta nopeuttaa toipumista ja kudosten palautumista. Vartalon (vatsan) imun jälkeen ei pidä istua etukumarassa asennossa, jolloin tukitekstiili painuu makkaralle ja vatsa samoin. Satulatuoli ja suora istuma-asento ovat suositeltavia, jos on pakko istua. Pienen reisien / polvien / säärten imun jälkeen kannattaa myös nousta varpailleen useita kertoja päivässä, koska pohjelihasten käyttäminen aktivoi lymfakiertoa. Sen sijaan ison reisien ja polvien imun jälkeen kannattaa varata ainakin viikko lomaa, jolloin voit pitää suurimman osan ajasta jalat seinää vasten reilussa kohoasennossa. On tärkeää, että ”munakenno” litistyy ja kiinnittyy kunnolla mahdollisimman nopeasti, koska auki jäänyt kennosto kerää lymfanestettä pystyasennossa ollessa ja massiivinen turvotus saattaa kestää kuukausitolkulla.

Turvotus ja lymfahoito: Alkuvaiheen kankeaan turvotukseen voi hakea lymfaterapiaa jo viikon kuluttua toimenpiteestä. LPG-hoitoa voi kysyä Care Action Oy:stä (kts. edellä) tai esim. Fysiosporttis-ketjusta (ainakin pääkaupunkiseudulla). Alkuvaiheen lymfaterapiassa tekijän on oltava kokenut nimenomaan rasvaimun jälkihoidossa. Suuren reisien rasvaimun jälkeen turvotus voi olla todella voimakasta ja kestää kuukausia, erityisesti jos kohoasentohoidosta ei alkuvaiheessa huolehdita. Polvet saattavat paisua pallomaisiksi. Jaloista lymfakierto kulkee ylämäkeen kohti nivusia, ja lymfa pakkaantuu herkästi polviin ja alemmas. Silloin täytyy myös muistaa tukisukkien käyttö painetekstiilin lisänä. Turvotusta pahentaa istumatyö ja seisoskelu. Töissä kannattaa tehdä pieni kävely varvisteluineen tunnin-parin välein ja nostaa jalat pöydälle aina kuin mahdollista. Kotiin päästyä jalat heti ylös seinää vasten ja ”ilmapyörää” polkemaan.

Rasvansiirto: Jos WAL-imun avulla on tehty rasvansiirto esim. rintoihin, suositeltavinta on olla ilman liivejä kahden viikon ajan. Jos on pakko käyttää liivejä, rinnat tuetaan hyvin pehmeillä suurilla liiveillä, jotka lämmittävät ja estävät rintoja heilumasta, mutta eivät aiheuta rintoihin vähäisintäkään painetta. Paine estää verenkiertoa, jolloin rasvasolujen henkiinjääminen ja tarttuminen vaikeutuu. Pienet rinnat eivät kaipaa liivejä lainkaan ainakaan 3 viikkoon. Rinnat täytyy pitää lämpiminä suorastaan ”hautomalla”, jolloin verisuonet laajenevat ja verenkierto on mahdollisimman vilkasta. Palelua tulee välttää kolmen viikon ajan. Rasvasolujen tarttumista voi auttaa käyttämällä Ubikinoni-valmistetta (apteekeista, luontaistuotekaupoista) jo viikko ennen leikkausta ja ainakin 2-3 viikkoa leikkauksen jälkeen. Toimenpiteen jälkeen on hyvä syödä hiilihydraattipitoista ruokaa, esim. pastaa, perunoita ja leipää, jolloin rasvan kantasolut ymmärtävät ryhtyä nimenomaan rasvasoluiksi. Laihdutus tai ”hiilaridieetti” voivat olla vahingoksi siirretylle rasvalle ainakin kuukauden ajan toimenpiteestä. Jos rasvaa on siirretty rintalihaksiin, kannattaa välttää lihasten treenausta kolmen viikon ajan.