Rasvansiirto

Rasvansiirto ei ole uusi asia. Ensimmäinen rasvansiirto tehtiin jo 1893 Saksassa, ja menetelmää on käytetty kautta aikojen vaihtelevalla menestyksellä.

Taustaa

Vuonna 2008 Suomeen tullut WAL-vesisuihkurasvaimumenetelmä (WAL eli water assisted liposuction = BodyJet) mahdollistaa rasvaimun hellävaraisesti ja rasvan talteenoton hyväkuntoisena ja suoraan siirrettävässä muodossa, jolloin rasvaimun yhteydessä voidaan suuriakin määriä rasvaa siirtää potilaan haluamaan paikkaan, esimerkiksi rintoihin, kasvoihin, kämmenselkiin, länkisääriin, arpialueille tai pakaroihin. Hyvin pieniä rasvasiirteitä voidaan edelleen ottaa perinteisellä tavalla alipaineruiskulla ja pienellä ottokanyylillä.

Kenelle rasvaa kannattaa siirtää?

Rasvansiirto toimii pehmeässä, löysähkössä kudoksessa, jossa on hyvä verenkierto. Rasvansiirtoon tarvittavaa rasvaa tulee olla tarpeeksi, mahdollisesti useita siirtokertoja varten. Ensimmäinen siirtokerta on useimmiten vasta ”kudoksen herättelyä”, jos kudos ei ole hyväkuntoista ja pehmeää (esim. kiristävä arpialue tai tiukkaihoinen rinta) ja toisella siirtokerralla rasvaa tarttuu tavallisesti enemmän johtuen ensimmäisen siirron aiheuttamasta verenkierron vilkastumisesta ja pehmenemisestä. Mitä paksumpi rasvakerros kudoksessa on, sitä enemmän sinne mahtuu rasvasiirrettä ja sitä selkeämmän tuloksen saa. Hyvin ohueeseen kudokseen mahtuu kerralla vain ohut rasvasiirrekerros. Sädehoidetulla ja arpisella alueella verenkierto on heikkoa, ja ensimmäinen siirto aiheuttaakin vain kudoksen ja arven pehmenemistä, ei varsinaista muodon muuttumista. Arpisten kudosten kiristyksestä ja kivuista kärsivät potilaat hyötyvät rasvansiirrosta näiden oireiden helpottaessa. Tupakoivalle rasvansiirtoa ei kannata tehdä heikon verenkierron vuoksi.

Rintoihin rasvansiirtoa voi suositella, jos toivomuksena on luonnollisen tuntuiset, pehmeät rinnat, ja lähinnä rintojen täyteläistyminen. Suurempi muutos edellyttää yleensä 2 tai useampia siirtokertoja. Hyvin valitulla potilaalla (imetyksestä löystyneet rinnat, hyvä ottokohta) tarttuvuus ja tulos on yleensä parempi kuin hoikalla naisella, jonka rinnat ovat pienet ja tiukat, ja jolla rasvaa on vain yhteen siirtokertaan. Rasvalla voidaan täyttää myös decoltee-aluetta ja kaventaa rintojen väliä, ja sillä voi ”kuorruttaa” ja pehmentää implantin reuna-alueita. Rasvansiirrolla ei saada samanlaista muodon korjausta kuin silikoniproteesilla, vaan sillä saadaan pehmeää volyymiä tasaisesti mutta ohuesti koko rintaan. Useammalla siirtokerralla tätä kerrosta paksuunnutetaan asteittain. Oma rasva ei aiheuta vierasesineongelmia silikoniproteesien tapaan, eikä myöskään näkyviä ja tuntuvia ”reunoja” tai epäluonnollisia ääriviivoja.

Rasvansiirto on hyvä vaihtoehto epäsymmetriasta kärsivillä potilailla, koska rasvansiirrolla suurennettu rinta lihoo, laihtuu ja ikääntyy luonnollisesti toisin kuin proteesilla suurennettu rinta, sekä potilailla, joilla on ongelmia silikoniproteesien kanssa, esim. kapseloitumista. Rasvansiirto kannattaa tehdä proteesien poiston yhteydessä, jolloin rasvaa mahtuu enemmän ja tarttuvuus on hyvä.  Yhdellä siirtokerralla voidaan korvata n. 150-200 ml implantin volyymi. Rintojen muotoa voidaan korjata tarvittaessa myöhemmin mastopeksialla eli ryhdistysleikkauksella, jossa käytetään tarkasti hyväksi rintoihin siirretty rasvavolyymi.

Rasvansiirrolla voidaan korjata luonnollisesti myös kirurgisten toimenpiteiden kuten rinta(syöpä)leikkausten jälkitiloja. Poistettu rinta voidaan myös korjata usealla perättäisellä rasvansiirrolla. Jos iho on sädehoidon jälkeen kireä, rasvansiirrolla voi olla vaikeaa saada ainakaan kookasta rintaa aikaiseksi. Mutta jos iho on löysähkö ja varsinkin jos aluetta ei ole sädehoidettu, rinta voidaan saada aikaiseksi 3-6 siirrolla. Brava-menetelmällä rekonstruktiota voidaan jonkin verran nopeuttaa.

Rasvansiirto näyttää parantavan ihon laatua mahdollisesti verenkierron paranemisen ja kollageenisynteesin myötä. Raskausarpinen, ohut ja rypistyvä tai auringon vaurioittama iho näyttää siirron jälkeen paksummalta ja sileämmältä.

Rasvansiirtojen jälkeen laihduttaminen kutistaa myös rasvasiirrettä. Optimaalisin esteettinen rasvansiirtotulos saadaan, kun potilas on siirtojen jälkeen niin sopusuhtainen, ettei laihduttamistarvetta ole. Rasvansiirron jälkeen lihominen saattaa puolestaan turvottaa siirrealuetta yllättävästi. Nuorella iällä tehty runsas rasvansiirto kasvoihin tai erityisesti huuliin voi keski-iässä kilojen karttuessa näyttää kummalliselta.

Kuinka paljon rasvaa voidaan kerralla siirtää ja kuinka paljon siitä jää jäljelle?

Yhdellä kerralla esim. rintaan voidaan siirtää 150-400 ml rasvasiirrettä riippuen rinnan koosta (lähinnä ihopinta-alasta) ja pehmeydestä. Rasvansiirron jälkeen kudoksen tulee olla pehmeä ja lämmin, eli rasvaa ei saa pakata pingottavaksi massaksi. Tästä määrästä kudokseen odotetaan tarttuvan noin puolet. Rintojen magneettikuviin perustuvissa mittauksissa olemme todenneet, että kokonaisvolyymistä jää rintaan varsin tarkkaan puolet. Rasvasiirteessä on noin 30% rasvaimuliuosta, jolla rasvasolut on huuhdottu kudoksesta irti, ja tämä neste poistuu rinnasta parissa viikossa. N. 10-30% rasvasoluista kuolee ja häviää. Suurin osa turvotuksesta häviää kolmannella viikolla, ja lopullinen tulos on arvioitavissa vasta noin 3 kk kuluttua. Toimenpide voidaan uusia aikaisintaan 3 kk kuluttua edellisestä siirrosta. Rintaan asettunut ja tarttunut rasva on elävää ja pysyvää, ja lihoo ja laihtuu potilaan mukana.

Esimerkki: Jos rasvasiirteen määrä on 300 ml, ja siitä on huuhdenestettä 30%, on varsinainen siirretty rasvamäärä noin 200 ml. Tästä määrästä tarttuu n. 150ml. Käsityksen muutoksesta saa, kun kaataa vastaavan määrän maitoa (1,5dl) rinnan kokoiselle laakealle lautaselle. Kovin paksua kerrosta ei siis yhdellä siirrolla saa aikaan. Pieneen, nuppumaiseen nuoreen rintaan siirrettä ei mahdu kuin n. 200 ml kerralla, eli yhdellä siirrolla saavutettava volyyminlisäys on vain n. 100 ml/rinta. Löysään, roikkuvaan suureen rintaan voi laittaa kerralla jopa 400 ml siirrettä.

Kantasolurikastus, onko siitä hyötyä?

Olen tehnyt vertailevan, kontrolloidun prospektiivisen tutkimuksen, jossa vertasin pelkällä WAL-tekniikalla tehtyä rintojen rasvansiirtoa samanlaiseen, mutta runsaasti kantasoluilla rikastettuun rasvasiirteeseen. Rintojen volyymi tutkittiin tarkasti magneettikuvin ennen ja 6 kk jälkeen rasvansiirron. Vastoin odotuksia kantasolurikastuksesta ei ollut hyötyä. Siirretystä rasvasta jäi henkiin WAL-ryhmässä 79 + 13%, ja kantasolurikastusryhmässä 74 + 14%. Tuloksemme tulee mullistamaan kaupallisen ja ylimainostetun kantasolurikastuksen.  Paitsi että se on erittäin kallista, se on tarpeetonta terveessä rintakudoksessa, jossa on normaalistikin biljoona kantasolua. Sairaassa, arpisessa ja sädehoidetussa kudoksessa sillä on oma asemansa. Kantasolurikastusta suurempi hyöty on rintojen esivenytyksestä Brava-systeemillä. Varsinkin jos rinnat ovat hyvin pienet ja/tai arpiset, esivenytys luo lisätilaa ja verenkiertoa, jolloin rintaan mahtuu enemmän siirrettä. Brava on työläs menetelmä, sillä venytyslaitettistoa tulee pitää 4-6 viikkoa ennen ja 2 viikkoa jälkeen siirron, ainakin 10-12 tuntia vrk:ssa.

Mistä rasvaa otetaan?

Ottokohdalla ei näyttäisi olevan suurta merkitystä tarttumisen kannalta. Tärkeintä on, että rasvaa on riittävästi. Sopivia rasvan ottokohtia on esimerkiksi vatsanseutu, jenkkakahvat, pakaroiden ylä-ulkoneljännekset, reidet, reisien ratsupaikat, polvien sisäsyrjät. Mitä selkeämpi ja runsaampi ottokohta on, sitä paremmin ja nopeammin rasvaa saa kerättyä. 400 ml keräämisessä on jo kohtalaisesti työtä, ja jos rasvaa joudutaan keräämään useasta kohdasta, toimenpide on aikaavievä. 600 ml keräämiseen kuluu jo helposti  1-2 tuntia aikaa. Hoikalta ihmiseltä rasvan kerääminen on yleensä mahdotonta, ellei kyse ole aivan pienestä siirrosta esim. kasvoihin.

Rasvansiirto voidaan suunnitella tehtäväksi kahdessa tai jopa kolmessa eri sessiossa, jolloin volyymiä saadaan runsaammin. Silloin jätetään osa rasvanottokohdista suunnitellusti koskematta, koska arpiselta, aiemmin imetyltä alueelta rasva irtoaa huonommin kuin neitseellisestä paikasta.

Miten rasvan otto ja siirto tapahtuu?

Hyvin pieni rasvansiirto onnistuu paikallispuudutuksessa. Puudutteet ovat kuitenkin rasvasoluille myrkyllisiä. Siksi joko epiduraalipuudutus tai nukutus on suositeltavaa, jos pyritään maksimaaliseen tulokseen. Steriileissä leikkaussaliolosuhteissa ottokohdan ihoon tehdään 4-6 mm pieniä viiltoja yleensä 1-2/ottokohta, ja rintaan tehdään 1-3 pientä 2-3 mm reikää mahdollisimman huomaamattomiin paikkoihin. Kasvojen rasvansiirrossa ottokohdan viillot ovat noin 2 mm pituisia ja kasvoihin tehdään vain pieniä noin 1 mm pistoreikiä. Vesisuihkurasvaimutekniikalla kerätty rasva siirretään pienempiin ruiskuihin. Rasva ruiskutetaan tiheästi ohuenohuina noroina rinnan ihonalaiseen rasvaan ja rintarauhasen alle rintalihakseen. Haavat suljetaan pienillä (sulavilla) ompeleilla ja teipataan kiinni. Rasvan ottokohtaan tulee jämäkkä tukivaate.

Miten toimenpiteeseen valmistaudutaan?

Rasvasiirteen tarttumista saattaa edesauttaa ubikinoni-valmisteen käyttö, joka aloitetaan viikko ennen toimenpidettä ja jatketaan ainakin 2 viikkoa toimenpiteen jälkeen. Ubikinonia saa apteekeista ja luontaistuotekaupoista. Tupakointi pitäisi lopettaa mieluiten kuukausia ennen toimenpidettä. Tulehduskipulääkkeet tulisi jättää pois 2 viikkoa ennen toimenpidettä, koska ne voivat aiheuttaa turhia verenvuotoja ja mustelmia. Samoin kalaöljykapselit, omega-3-6-rasvahappovalmisteet ja valkosipuli voivat aiheuttaa vuototaipumusta, ja ne suositellaan tauotettavaksi ainakin 4 viikkoa aiemmin. Tukevien lentosukkien pitäminen toimenpidepäivänä ja vielä 1-2 vrk sen jälkeen on suositeltavaa, ja aivan erityisesti jos veritulppariski katsotaan esim. ylipainon tai e-pillereiden vuoksi kohonneeksi.

Kaikille yli 30-vuotiaille naisille (ja nuoremmillekin, mikäli lähisuvussa on rintasyöpää nuorella iällä) tehdään mammografia ja ultraääni ennen rintojen rasvansiirtotoimenpidettä Myös perusverikokeet tarkistetaan ennen isompaa rasvansiirtoa. Lähetteet saa edeltävällä vastaanottokäynnillä.

Mitä riskejä toimenpiteeseen liittyy?

Potilaan hereilläolo lisää sekä rasvaimun että rasvansiirron turvallisuutta, ja nopeuttaa leikkauksesta toipumista ja kotiutumista. Kaikkien toimenpiteiden jälkeen voi tulla komplikaatioita, joista on hyvä olla tietoinen ennen toimenpidettä.

Infektio / haavatulehdus: Ennaltaehkäisevää antibioottikuuria käytetään yleisesti rasvansiirron aikana suoraan suoneen ja sen jälkeen kuuriluonteisesti suun kautta. Ihon on oltava kunnossa leikkaukseen tullessa, ei esimerkiksi tulehtuneita lävistyksiä, märkiviä finnejä, erittävää ihottumaa tai ihokarvojen ajelun jälkeistä märkänäppylää. Toistaiseksi infektioita ei ole ollut lainkaan.

Mustelmat: Mustelmaisuus on tavallista sekä ottokohdassa että siirrealueella, mutta ne häviävät useimmiten 2 viikossa.

Tuntohäiriöt / tunnottomuus: Hermot kulkevat ihonalaisessa rasvassa ja saattavat venyttyä (harvoin katketa) toimenpiteen yhteydessä. Ensimmäisten viikkojen aikana ihotunto voi olla toimenpidealueella alentunut, erityisesti rasvan ottokohdassa. Tunnottomuusvaihetta seuraa yliherkkä vaihe, jolloin iho voi olla hipaisuarka 1-3 viikkoa, mutta tunto normalisoituu viikkojen – kuukausien kuluessa yleensä normaaliksi. Rasvansiirron jälkeen rinnoissa tuntohäiriöt ovat erittäin harvinaisia, eikä siirto vaikuta imetykseen.

Epätasaisuus rasvan ottokohdassa: Laihduttamalla rasvakerros ohenee tasaisesti. Imu on aina kömpelömpi menetelmä. Rasva irtoaa eri tavalla eri paikoista, ja varsinkin arpisilla alueilla tai hyvin tiiviissä, sidekudoksisessa rasvassa irrottelu on työläämpää ja rasva irtoaa huonommin. Tulos on tasaisempi, jos iho on paksu ja kimmoisa. Jos iho on lähtötilanteessa epätasainen (selluliitti), se ei yleensä muutu imun myötä paremmaksi. Ohuen (ikääntyneen) ihon alta vähäinenkin epätasaisuus näkyy helposti. Täydellisen tasainen rasvaimutulos on harvinainen, ja vähäinen epätasaisuus täytyy pystyä hyväksymään.

Ihon ryppyisyys: Ikä, mahdollinen tupakointi ja perimä (taipumus raskausarpiin) vaikuttavat siihen, miten iho vetäytyy rasvaimun jälkeen. Kimmoisa paksu iho, jossa on runsaasti kollageenia ja elastiinia, vetäytyy paremmin kuin jo valmiiksi rypistyvä, ohut iho.

Veritulppa: Alaraajan laskimoverihyytymä, joka voi ajautua keuhkovaltimoihin tukkien niitä. Pyritään ehkäisemään tukevilla hoitosukilla/lentosukilla, minihepariinivalmisteella ja välttämällä yleisanestesiaa eli nukutusta, jolloin potilas ei pysty liikuttelemaan jalkojaan. Toistaiseksi näitä ei ole allekirjoittaneen potilailla ollut (yli 500 rasvaimu- ja siirtoleikkausta WAL-menetelmällä).

Rasvaembolia: Rasvaa joutuu verisuonen sisään ja siten verenkiertoon. Rasva voi päätyä esim. keuhkoverenkiertoon ja aiheuttaa pienten keuhkovaltimoiden tukkeutumista. Hoidetaan sairaalassa tarvittaessa hengitystä tehostamalla. Rasvaembolia on suhteellisen tavallinen esim. reisiluun murtuman yhteydessä, jossa luusäleet rikkovat kookkaita verisuonia ja luuytimen rasvaa joutuu verenkiertoon. Rasvansiirrossa riski on hyvin pieni, koska siinä käytetään tylppäkärkistä siirtokanyyliä, jolla on vaikeaa päästä verisuonen sisälle. Toistaiseksi ei ole ollut yhtäkään rasvaemboliaa.

Mahdolliset myöhäisongelmat?

Jos rintaan siirretään liikaa rasvaa ja se muuttuu kovin pinkeäksi ja kireäksi, rasvasolujen verenkierto häiriintyy ja tarttuvuus on heikompaa. Ilman verenkiertoa jäänyt rasvasiirteen osa kuolee ja voi muodostaa öljykystia tai pieniä pahkuroita ja kalkkeutumia. Kalkit näkyvät mammografiassa pieninä hyvänlaatuisina kalkkeutumina, jotka sijaitsevat ihonalaisessa rasvakerroksessa tai rintarauhasen alla rintalihaksessa. Ne ovat erotettavissa pahanlaatuisista, epäilyttävistä kalkeista juuri sijaintinsa ja ulkonäkönsä perusteella. Kalkkeja tulee herkimmin arpiseen ja huonokuntoiseen kudokseen. Öljykystat ilmaantuvat useimmiten vasta 1-2 vuotta toimenpiteestä, ja tuntuvat pinnallisena nasturana rinnassa. Ne eivät ole vaarallisia, ja kystan voi punktoida pois. Tiiviistä nasturoista voidaan joutua ottamaan varmuuden vuoksi neulanäyte. Toistaiseksi tällaisia kovia nasturoita on ollut yhdellä potilaalla sadasta, ja pieniä öljykystia 7:llä sadasta.

Joka kymmenes nainen sairastuu elämänsä aikana rintasyöpään. Rintasyöpäriskin kohoamisesta ei ole saatu näyttöä, ja rasvansiirtoa tehdään ympäri maailman. Useat suomalaiset plastiikkakirurgit hoitavat myös rintasyöpää, ja olemme yhtä mieltä siitä, että terveiden rintojen suurennuksessa rasvaa tulee siirtää vain rintarauhasen päällä olevaan rasvakerrokseen ja rintarauhasen alla olevaan lihaskerrokseen, ei itse rauhaskudokseen. Myöhemmin mammografiaa tehdessä tulee aina mainita, että rintoihin on tehty rasvansiirto.

Entä jälkihoito?

Rasvan ottokohtaan tulee jämäkkä tukivaate, vartalolle tukiliivi ja mahdollisesti myös säädettävä voimakkaampi leveä panta, ja ratsupaikkoihin tukihousut. Tukiasusteita pidetään yötä päivää 2 viikkoa, ja sen jälkeen vielä ainakin 2 viikkoa päivisin. Rintojen alueelle ei suositella liivejä neljään viikkoon, koska pienikin puristus aiheuttaa painetta ja verenkierron heikkenemistä rinnoissa, jolloin rasvasiirteiden tarttuminen heikkenee. Samasta syystä ei saa nukkua kyljellään tai vatsallaan. Rinnat pidetään lämpiminä 4 viikkoa, jolloin verenkierto on mahdollisimman vilkasta. Hiilihydraattipitoista ruokaa suositellaan 4 viikon ajaksi siirron jälkeen (perunaa, pastaa, riisiä, tummaa leipää). Paastoaminen tai laihduttaminen heikentää siirteen tarttumista. Lihominen ei ole tarpeen.

Kotiin pääsee samana päivänä voinnin mukaan. Suihkuun saa mennä seuraavana päivänä. Haavateipit pidetään 2-4 viikkoa jälkitarkastukseen saakka. Ne kuivataan suihkun jälkeen puhtaalla pyyhkeellä. Ompeleet sulavat itsestään. Kipua ja pieniä mustelmia esiintyy tavallisesti sekä siirrealueella (vähemmän) että rasvan ottokohdassa (enemmän), erityisesti liikkeelle lähtiessä tai nopeassa liikkeessä. Liikkua saa heti, mutta kovaa ponnistelua ja hikoilua on syytä välttää 2 viikon ajan. Ensimmäisen viikon aikana siirrealueella muodostuu pikkuruisia verisuonia, joiden muodostuminen voi häiriintyä jos rinnat heiluvat ja liikkuvat, eli silloin on otettava rauhallisesti. Tavallisesti kipulääkkeitä kuluu 1-7 vrk:n ajan. Sairasloman tarve riippuu imualueesta ja työn luonteesta, yleensä 1-7 päivää riittää.

Laajempi rasvaimu samassa yhteydessä?

Samassa yhteydessä voidaan rasvansiirron jälkeen tehdä laajempi rasvaimu, jos potilas niin haluaa. Esimerkiksi vatsanpeitteissä saattaa olla hyvinkin runsaasti rasvaa, josta siirretään vain pieni osa. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon se, että jos rasvaa tarvitaan mahdolliseen seuraavaan siirtokertaan, sitä kannattaa jättää jäljelle ”varastoon”.

Voiko rasvaa siirtää samalla useampaan paikkaan?

Voi toki, ja on suositeltavaakin. Tavallista on siirtää rasvaa rintojen siirron yhteydessä myös kasvoihin ja kämmenselkiin, miksei myös länkisääriin. Kasvoihin kerätään erityisen hienoa siirrettä, ja siirto tapahtuu 0,7-1 mm kanyylillä. Kasvoissa siirto kannattaa tehdä kerralla kaikille ikääntymisen myötä ohentuneille ja lommoontuneille alueille (mm. ohimot, kulmaluut, posket, silmänaluset, nenänpielet, suu ja suun ympärystä), jolloin saatetaan välttää kasvojenkohotus ja esim. alaluomileikkaus silmäpussien takia. Ohut WAL-tekniikalla kerätty siirre asettuu oman kokemukseni mukaan hyvin tasaisesti ja pehmeästi, enkä ole havainnut rasvamöykkyjä tai puttepossuposkia. Kasvojen siirrossa potilas nukutetaan siirron ajaksi, jolloin ei tarvita puudutteita. Kasvot ovat siirron jälkeen voimakkaasti turvoksissa 1-2 viikkoa. Mustelmat esim. poskipäissä voivat kestää jopa kuukauden päivät, mutta ne saa toki meikata piiloon. Jojottajalle en suosittele kasvojen rasvansiirtoa ainakaan isommalla volyymillä, koska lihoessa myös kasvot lihovat.

Tähänastiset kokemukset

Aloitin rasvansiirrot WAL-tekniikalla 10/2008, ja olen tehnyt 9/2012 mennessä n. 170 isoa rasvansiirtoa  tavallisimmin rintoihin. Olemme ainakin 2-3 vuotta edellä muita Pohjoismaita. Olen opettanut tekniikkaa muiden Pohjoismaiden plastiikkakirurgeille, ja he käyvät oppimassa lisää Suomessa.

Seuranta-aika on suurimmalla osalla potilaista useita vuosia. Komplikaatioita on toistaiseksi vain yksi pienen tomaatin kokoinen rinnan verenpurkauma, mikä ei kuitenkaan vaikuttanut lopputulokseen. Infektioita ei ole ainoatakaan.  Pieniä öljykystia 7:llä, pieniä kalkkeutuneita kyhmyjä (n. 6 mm) yhdellä, yksittäinen noin 1-2 cm kyhmy (rasvakuolio) kahdella potilaalla, joilla oli erittäin arpiset ja kurttuiset rinnat.

Pääsääntöisesti rintojen koko kasvaa pysyvästi ½ – 1 kuppikokoa / siirtokerta, ja rinnat tuntuvat täyteläisemmiltä. Odotusten tulee olla realistiset. Hyvin pienirintaisille (imettämättömille) naisille yhdestä rasvansiirrosta ei välttämättä ole iloa, varsinkaan jos rasvaa riittää vain yhteen siirtokertaan. Toistettu siirto kasvattaa rintoja selkeästi. Kolmella siirtokerralla saa jo muokattua kehonsa laajalti, kun siirrettä otetaan suunnitelmallisesti potilaan toivomista paikoista. Lihominen lihottaa myös rintoja, ja laihtuminen kutistaa niitä. Pettymyksen syynä voi olla väärin valittu potilas (hyvin hoikka, pieni- tai kireärintainen, liian suuret odotukset), puudutteiden käyttö leikkauksessa, laihtuminen toimenpiteen jälkeen, tupakointi tai toimiminen vastoin ohjeita. Rasvansiirto on tekniikkalaji, ja siirron onnistumiseen vaikuttavia hyvinkin pieniä yksityiskohtia opitaan koko ajan lisää. Kokemuksen myötä näitä sudenkuoppia oppii välttämään, ja siksikin tämä teksti venyi näin mahdottoman pitkäksi.