Taustaa Potilaan omasta rasvasta eristettyjä kantasoluja on käytetty viime vuosina rasvansiirron yhteydessä varmistamaan rasvasiirron onnistumista ja rasvansiirron pysyvyyttä. Toimenpiteitä on tehty eniten Aasiassa, lähinnä Japanissa, ja sittemmin Turkissa, Italiassa ja Britanniassa, ja aivan viime aikoina myös Hollannissa ja Itävallassa. Viime vuosikymmenellä potilaat olivat lähinnä rintasyöpäpotilaita, joiden kudospuutoksia täytettiin rasvasiirteillä. Sittemmin menetelmän käyttö terveillä ihmisillä on […]
Taustaa
Potilaan omasta rasvasta eristettyjä kantasoluja on käytetty viime vuosina rasvansiirron yhteydessä varmistamaan rasvasiirron onnistumista ja rasvansiirron pysyvyyttä. Toimenpiteitä on tehty eniten Aasiassa, lähinnä Japanissa, ja sittemmin Turkissa, Italiassa ja Britanniassa, ja aivan viime aikoina myös Hollannissa ja Itävallassa. Viime vuosikymmenellä potilaat olivat lähinnä rintasyöpäpotilaita, joiden kudospuutoksia täytettiin rasvasiirteillä. Sittemmin menetelmän käyttö terveillä ihmisillä on lisääntynyt. Kantasolurikastuksessa käytettävä laitteisto on kallis, ja rikastetun siirron hinta on siksi kalliimpi kuin ns. tavallisen siirron. Menetelmästä ei ole tähän asti ollut vertailevia tutkimuksia (rikastamaton verrattuna rikastettuun siirteeseen), josta syystä käynnistimme vuosi sitten 2009 kliinisen seurantatutkimuksen, jossa osalla potilaista käytettiin kantasolurikastettua rasvansiirtoa rintojen suurentamistarkoituksessa ja osalla ns. tavallista rasvansiirtoa. Menetelmä näyttää tukevan rasvasiirteen pitkäaikaispysyvyyttä, mutta tutkimuksemme ei pysty antamaan lopullista vastausta kysymykseemme, mikä olisi ollut tulos kullakin potilaalla, jos rikastusta ei olisi käytetty, tai olisiko se ollut varmasti parempi, jos rikastusta olisi käytetty. Tänä syksynä 2010 olemme käynnistäneet jatkotutkimusprojektin, jossa teemme kaksi perättäistä rasvansiirtoa 3-4 kk välein, ja rikastamme ensimmäisessä siirrossa esim. oikean rinnan siirteen ja toisessa siirrossa vasemman. Tutkimukseen otamme 15 potilasta. Kantasolurikastusta käytämme vain tutkimuspotilailla. Lisäksi potilaat saavat ilmaisen rasvaimun rasvan ottokohtaan ja rintojen magneettikuvauksen ennen ja jälkeen toimenpiteen.
Ensimmäinen rinnan alueen rasvansiirto tehtiin 1893 Saksassa, ja menetelmää on käytetty kautta aikojen vaihtelevalla menestyksellä. Rasvansiirtoa käytetään rekonstruktiomenetelmänä rekonstruktiivisessa ja esteettisessä plastiikkakirurgiassa esim. korjaamaan traumanjälkeisiä kudospuutoksia, kehityshäiriöitä (hemifaciaalinen atrofia, pectus excavatum (kuopparinta), Polandin syndrooma), leikkausten ja sädehoidon jälkitiloja (säästävä rintasyöpäleikkaus) ja epäsymmetrioita tai kudospuutoksia (kasvojen / rintojen / vartalon / raajojen rasvansiirrot).
Rasvansiirron pitkäaikaispysyvyys on ollut ongelmallisen epävarmaa ja vaihtelevaa. Tiedetään, että
1) rasvan keräystekniikan tulee olla hellävarainen,
2) puuduteaineen pitää olla laimeaa ja tiettyjä puudutteita ei tule käyttää (esim. prilokaiini),
3) rasvasiirrettä tulee käsitellä hellävaraisesti,
4) rasva tulee siirtää ohuenohuina noroina tai pisaroina kudokseen välttäen paksuja kertymiä tai ”lammikoita”, jotka johtavat rasvasolujen kuolemaan ja siirteen häviämiseen tai kuolleen rasvan kalkkeutumiseen ja kovettumiin, (Colemanin menetelmä)
5) rasvaa ei saa siirtää liikaa, jolloin kudoksen paine nousee ja verenkierto häiriintyy, ja
6) jälkihoidossa tulee huolehtia optimaalisesta verenkierrosta (kudoksen pitäminen lämpimänä ja mm. tupakoinnin välttäminen).
Pitkäaikaispysyvyyttä on raportoitu ilman kantasolurikasteita 20-50%, WAL (vesisuihkuavusteinen rasvaimu)-tekniikkaan perustuvalla keräystavalla jopa 60 – 70% (Klaus Ueberreiter, henkilökohtainen tiedonanto). Vesisuihkurasvaimussa rasvasiirre irroitetaan kudoksesta suihkuttamalla rasvakudokseen painepulssein laimeaa puuduteliuosta, joka irroittaa rasvasolut sidekudoksesta. Laite imee samanaikaisesti tasaisella, keveähköllä alipaineella, jolloin saadaan tasaista, puhdasta siirrettä, jota ei tarvitse jälkikäsitellä, vaan se voidaan siirtää sellaisenaan lyhyen seisottamisen jälkeen rasvafaasin erotuttua liuoksesta. Perinteinen rasvan keräysmenetelmä (mm. Colemanin menetelmässä) perustuu mekaaniseen voimankäyttöön ja voimakkaaseen alipaineimuun, ja näin kerätty rasva on tavallisesti verisempää, sisältää runsaasti sidekudosta ja vaatii jälkikäsittelyn ennen siirtoa (siivilöinti, huuhtelu ja mahdollisesti sentrifugointi).
Omat rasvansiirtokokemukset
Olen käyttänyt rasvansiirroissa Klaus Ueberreiterin menetelmää, jossa rasva kerätään steriilisti vesisuihkurasvaimulla ja siirretään 10 ml ruiskulla ja 2 mm siirtokanyylillä ohuina noroina pienten pistoaukkojen kautta viuhkamaisesti rinnan ihonalaiseen rasvakudokseen ja rintalihakseen. Tähänastisten kokemusteni mukaan (Peltoniemi / 90 rintojen rasvansiirtoa) parhaat tulokset rintojen seudun rasvansiirrosta olen saanut potilailla, joilla rintarauhaset ovat surkastuneet imetysten myötä ja iho on jäänyt hyvin löysäksi, tai muusta syystä ihokuori on löysä (esim. potilailla, joilta samassa yhteydessä poistetaan kapseloituneet implantit jolloin ihokuori löystyy huomattavasti) sekä iäkkäämmillä potilailla (voi liittyä ihokuoren löysyyteen tai solujen metabolian hidastumiseen) ja jos rasvaa on ottokohdassa reilusti ja se irtoaa hyvin. Volyymin lisäys on ollut pienissä rinnoissa alle tai noin puoli kuppikokoa / siirtokerta, kookkaammissa rinnoissa puoli – yksi kuppikokoa / siirtokerta. Koska puuduteliuos vie rinnasta tilaa rasvasiirteeltä, olen vähentänyt puudutteen määrää (epiduraalipuudutus) ja pystynyt lisäämään siirteen määrää varsinkin kookkaammissa (löysissä) rinnoissa, ja näin saanut toistetusti kokonaisen kuppikoon / kerta. Pieneen rintaan ei mahdu kuin noin 200 ml siirrettä, jossa on aina (rasvaimu)nestettä noin 20-25%. Jos 150 ml rasvaa siirretään, ja siitä tarttuu reilu puolet eli esim. 80-100 ml, se on kuitenkin hyvin vähän (vertaa esim. lautaselle kaadettuun vajaan desilitran maitotilkkaan). Kookkaampaan rintaan voi mahtua 300-400 ml, josta saa jo selkeämmän muutoksen. Rasvansiirrolla ei kuitenkaan saada samanlaista muodon korjausta kuin silikoniproteesilla, vaan sillä saadaan pehmeää volyymiä tasaisesti koko rintaan. Pienelläkin määrällä voi kuitenkin parantaa decolte-alueen ihon laatua ryppyisestä sileämmäksi. Osa potilaista ei ole käynyt toivomuksestani huolimatta pitkäaikaiskontrollissa. Jälkitarkastuksessa käyneillä potilailla en ole todennut komplikaatioita. Potilailla, joilla on saatu yhden kuppikoon lisäys / kerta, volyymi on pysynyt ennallaan seurannan ajan (nyt 6-11 kk).
Laihduttaminen ei ole rasvansiirron jälkeen järkevää, koska rinnat pienenevät laihduttamisen myötä.
On varsin mahdollista, että pienet ja kiinteät rinnat hyötyisivät esivenytyksestä ennen rasvansiirtoa. Venytys voidaan suorittaa alipaineimulla toimivalla Brava-laitteistolla, ja suositeltava venytysaika on ainakin kuukausi, ja ainakin 12 tuntia vrk:ssa. Venytys on varsin rasittavaa ja sitovaa, ja vaatii käyttäjältä todella suurta motivaatiota.
Kantasolujen merkitys
Heikon pysyvyyden pääsyynä pidetään riittämätöntä verisuonitusta rasvasiirteessä. Verisuonitusta pystytään lisäämään mm. geeniterapialla ja soluviljelmillä, jotka ovat kalliita ja monimutkaisia menetelmiä. Samaan lopputulokseen päästään käyttämällä hyväksi rasvan monikykyisiä kantasoluja. Ihmisen rasvakudoksessa on runsas kantasoluperhe (ADRC, adipose-derived regenerative cells), joka koostuu aikuisista kantasoluista, endoteelisoluesiasteista, leukosyyteistä, endoteelisoluista ja verisuonten sileälihassoluista. ADRC vaikuttavat kolmella mekanismilla: kanta- ja esiastesolut erilaistuvat suoraan kudokseksi (esim. rasvakudokseksi tai verisuoniksi) (Planat-Bernard V et al. 2004, Miranville A et al. 2004), erittävät useita kasvutekijöitä (Rehman J et al 2004, Katz AJ et al. 2005) ja kykenevät säätelemään tulehdusreaktiota, mikä mahdollistaa pikemminkin paranemisen kuin arpeutumisen (Puissant B et al. 2005). Hapenpuutteesta kärsivässä kudoksessa endoteelisoluesiasteet edistävät uudissuonten muodostumista ja ADRC:t erittävät angiogeneesiä (verisuonten muodostumista) lisääviä kasvutekijöitä, jolloin uudissuonitus lisääntyy ja siirteen hapensaanti paranee. Iskeemiseen (hapenpuutteesta kärsivään) kudokseen siirretty ADRC lisää verenkiertoa, mitä kypsät rasvasolut eivät tee (Sumi M et al. 2007).
Omassa ensimmäisessä tutkimuksessamme alustavien tulosten mukaan kantasolurikastus osoittautui hyödylliseksi pitkäaikaisseurannassa, mutta myös rikastamattomassa ryhmässä osalla potilaista oli varsin hyviä tuloksia. Yksilöiden väliset erot olivat suuria. Mitä pienemmät rinnat potilaalla oli, sitä vaatimattomampi oli kertasiirron tulos (pieneen rintaan rasvaa mahtuu vähän), ja taas mitä vanhempi potilas oli, sitä parempi oli siirtotulos riippumatta rikastuksesta. Ero siirteen tarttumisessa ja pysyvyydessä ei ole kuitenkaan dramaattinen ja tulos näyttää riippuvan hyvin monesta eri tekijästä. Kun siirtotekniikka ja tekijä on sama, erot selittyvät potilaiden välisillä eroilla. Rasvasiirrettä ei voi ”määrätä” uuteen paikkaan, vaan kyse on biologisesta prosessista, josta tiedämme vasta suhteellisen vähän.
Uudessa tutkimuksessamme teemme potilaan toiseen rintaan kantasolurikastetun siirron ja toiseen ns. tavallisen siirron. Näemme siis, onko rikastuksesta varmuudella hyötyä kullakin potilaalla. Emme halua aiheuttaa mahdollista rintojen epäsymmetriaa, josta syystä teemme saman toimenpiteen päinvastoin noin 3-4 kk:n kuluttua. Näin saamme tietoa myös perättäisten siirtojen antamasta mahdollisesta lisähyödystä. Seuraamme muutosta myös magneettikuvin (ennen ensimmäistä siirtoa ja 6 kk toisen siirron jälkeen).
Kantasolurikastusmenetelmä
Kantasolujen eristämiseen rasvakudoksesta on kehitetty leikkaussalissa käytettäviä rikastinlaitesysteemejä. Ensimmäisessä tutkimusprojektissa käytimme täysin automatisoitua Celution R 800/CRS, Cytori Therapeutics, Inc. –laitetta, joka osoittautui hyvin toimivaksi, mutta erinomaisen kalliiksi. Sama prosessi voidaan tehdä edullisemmin manuaalisesti aivan samaa protokollaa noudattaen käyttämällä kantasoluerotukseen tarkoitettua laitteistoa Multistation (P&C International, Korea), joka on saanut 2010 FDA:n hyväksynnän. Laite toimii manuaalisesti ja steriilisti, ja mahdollistaa rikastuksen leikkauksen aikana leikkaussalissa. Potilaan omasta rasvasta eristetään siinä olevat kantasolut, ja kypsät rasvasolut poistetaan. Soluja ei siis viljellä eikä manipuloida. Kantasolut ovat hyvin paljon pienempiä ja painavampia kuin rasvasolut. Kun rasvakudosta käsitellään kelaasi-entsyymillä, solut irtoavat toisistaan ja sidekudoksesta, ja kantasolut painuvat pohjaan rasvasolujen jäädessä kellumaan pinnalle. 250 ml rasvamäärästä saadaan siis pieni tilkka (5 ml) uutetta, jossa on anakin 2,5 miljoonaa kantasolua. Potilaasta imetään esim. 650 ml rasvaa, josta osa (250 ml) käytetään rikastukseen. Rikaste (n. 5 ml) yhdistetään varsinaiseen siirteeseen (loput 400 ml), jolloin saadaan n. 405 ml siirrettä. Rasva siirretään potilaaseen ohuella rasvansiirtokanyylillä pikkuruisten reikien kautta käyttäen Cytorin kehittämää apuvälinettä, jotta siirre asettuisi mahdollisimman kontrolloidusti, tasaisesti ja pieninä pisaroina. Ensimmäinen kliininen tutkimus julkaistiin 2007, jossa rikastetulla rasvasiirteellä hoidettiin 21 naisen rinta säästävän syöpäleikkauksen ja sädehoidon jälkeen heikon kosmeettisen tuloksen parantamiseksi. Toimenpiteen etuna muuhun rekonstruktiiviseen/korjaavaan kirurgiaan todettiin toimenpiteen yksinkertaisuus, nopea toipuminen, ei tarvetta sairaslomaan, ei komplikaatioita (6 kk seuranta) ja 79% tyytyväisyys tulokseen (Kitamura K et al. 2007). Tällä menetelmällä omasta rasvasta toimenpiteen aikana rikastettu rasva ei lisää rintasyövän uusiutumis- tai metastasointiriskiä eikä stimuloi syövän kasvua lisäämällä angiogeneesiä (Viacava P et al. 2004, Relf M et al. 1997). Parhaillaan Euroopan rintasyöpäkeskuksissa on menossa kliininen tutkimus 70 rintasyöpäpotilaalla. Ensimmäinen artikkeli kosmeettisesta rintojen suurentamisesta julkaistiin 2008 (Yoshimura K et al. 2008). Siinä siirremäärät olivat pienehköjä, 100-200 ml, ja rasvan tarttuvuus ad 80%. Komplikaatioita ei todettu lainkaan.
Rintasyöpää hoitavana ja leikkaavana plastiikkakirurgina toivoisin, että silikoni-implanteille olisi pehmeämpi ja luonnollisempi vaihtoehto, joka ei aiheuttaisi rauhaskudoksen surkastumista eikä silikoni-implantteihin liittyviä komplikaatioita, olisi kohtuullisen tarkkaan ennakoitavissa volyymin suhteen, luonteeltaan pysyvä, toimenpiteenä mahdollisimman riskitön ja kevyt, toipumisen suhteen helppo ja nopea ja kustannuksiltaan kohtuullinen silikoniproteesileikkaukseen verrattuna. Se ei saisi häiritä rintasyövän diagnostiikkaa ja hankaloittaa syövän leikkaamista silikoniproteesien tapaan.
Rasvansiirtotutkimuksen toteutus
Tutkimukseen osallistumista tarjotaan naisille, jotka ovat hakeutuneet konsultaatioon Sairaala KL:ään rintojen rasvansiirtoa varten. Tutkimukseen otetaan mukaan 15 aikuista tupakoimatonta naista. Kaikille potilaille tehdään (potilaalle maksuton) rintojen magneettikuvaus ennen leikkausta ja 6 kk toisen leikkauksen jälkeen. Potilaille, joilla ei ole alle 6 kk vanhaa mammografiaa, tehdään myös mammografia ja ultraäänikuvaus ennen leikkausta (normaali käytäntö ennen rintaleikkauksia). Alle 30-vuotiaille, joilla ei ole lähisuvussa rintasyöpää, tehdään ultraäänitutkimus. Magneettikuvauksella selvitetään siirrealueen mahdolliset kudosmuutokset, rasvanekroosit ja muut mahdolliset komplikaatiot sekä volyymin lisäys.
Seurannassa (ennen, 1 ja 3 kk ensimmäisen leikkauksen jälkeen, ja 6 kk toisen leikkauksen jälkeen) tehdään rintojen kliininen tutkimus, objektiiviset volyymimittaukset ja valokuvaus. Potilaat täyttävät elämänlaadun mittaamiseen soveltuvan haastattelukaavakkeen ennen ja 6 kk jälkeen leikkausten.
Laadun varmistamiseksi siirrettävistä rasvaeristä otetaan juuri ennen siirtoa millilitra rasvaa talteen histologisia tutkimuksia varten (paljonko siirteessä histologisesti on eläviä rasvasoluja ja eläviä kantasoluja). Joka tapauksessa siirteestä jää useita millilitroja hukkaan ruiskuihin. Analyysi tapahtuu Solu- ja kudosteknologiakeskus Regeassa.
Rasvaimu ja rasvansiirto tapahtuvat steriileissä olosuhteissa leikkaussalissa. Anestesiamuoto valitaan potilaan mukaan siten, että toimenpide tapahtuu joko paikallispuudutuksessa ja kevyessä sedaatiossa (normaali käytäntö) tai paikallispuudutuksessa / epiduraalipuudutuksessa ja vahvemmassa sedaatiossa anestesialääkärin ollessa mukana toimenpiteessä. Yleisanestesiassa toimenpidettä ei ole tarvetta tehdä. Hilkka Peltoniemi leikkaa kaikki potilaat. Rasvan ottokohdat piirretään potilaan toivomusten mukaisesti (esim. vatsa / kyljet / reidet). Rasvan keräyksessä käytetään hellävaraista WAL-vesisuihkurasvaimutekniikkaa kaikilla potilailla, koska sillä saadaan parempilaatuinen siirre ja sileämpi ja hyvin paraneva ottokohta verrattuna mekaaniseen ruiskutekniikkaan. Ihoon tehdään 4-7 mm pieniä viiltoja yleensä 1-2/ottokohta, joiden kautta rasvakudokseen suihkutetaan WAL-tekniikalla ohutta kanyyliä käyttäen puuduteliuosta. Samaa puudutetta suihkutetaan myös rintaan, johon tehdään 1-3 pientä 2 mm reikää mahdollisimman huomaamattomiin paikkoihin. Kun rasvakudos on puutunut, rasvaa imetään suihkua käyttäen ”huuhtelemalla” ohuella kanyylillä steriiliin kannuun, josta rasva siirretään pienempiin ruiskuihin. Siirrettävän rasvan määrää säädellään potilaan toivomuksen mukaan, kuitenkin pysyttäytyen turvallisissa määrissä paranemista ja komplikaatioita ajatellen (max. 600 ml yhteensä / siirtokerta). Siirrossa käytetään Cytorin Celbrush TM injektiovälinettä kaikilla potilailla tasaisen siirron varmistamiseksi. Rasva siirretään pienissä erissä kauttaaltaan rintojen ihonalaiseen rasvakerrokseen sekä rintalihakseen. Terveen rinnan rauhaskudokseen rasvaa ei siirretä periaatteellisista syistä, vaikka rintasyöpäpotilaiden kohdalla niin yleisesti, kun korjataan syöpäleikkauksen jälkeisiä kuoppia. Jos rasvapisaroita kuolee, ne voivat aiheuttaa kudoksessa mikrokalkkeja ja herättää turhaa huolta. Kokeneelle radiologille tämäntyyppisten hyvänlaatuisten kalkkien erottaminen pahanlaatuisista kalkeista ei tuota ongelmia.
Pikkuruiset leikkaushaavat suljetaan sulavilla ompeleilla ja haavateipeillä. Rasvan ottokohtaan tulee jämäkkä tukivaate (vartalolle tukiliivi ja mahdollisesti myös säädettävä voimakkaampi leveä panta, ja ratsupaikkoihin tukihousut, näitä myy sairaalamme lisäksi esim. Care Action Oy, Eteläinen Rautatienkatu 14B, 00100 Helsinki, puh. (09)678128 ja GSM 050-3519336). Tukitekstiilejä pidetään imumäärästä ja paikasta riippuen 2-6 viikkoa, ensimmäiset 2 viikkoa yötä päivää. Pienet rinnat eivät tarvitse liivejä, mutta kookkaammat rinnat tuetaan hyvin pehmein liivein, jotka eivät saa kiristää yhtään. Kiristys aiheuttaa painetta ja verenkierron heikkenemistä rinnoissa, jolloin rasvasiirteiden tarttuminen heikkenee. Liivien ei tarvitse olla ns. hoitoliivit, ihan tavalliset pehmeät liivitkin käyvät, kunhan kuppikoko on tarpeeksi suuri.
Potilaat kotiutuvat muutaman tunnin seurannan jälkeen voinnin mukaan. Allekirjoittanut on tavoitettavissa 24h/vrk tarvittaessa ja hoitaa potilaiden seurannan.
Toimenpiteen hinta
Tutkimukseen osallistuvan potilaan leikkaukset maksavat yhteensä 10200 € paikallispuudutuksessa tehtynä. Anestesialääkärin mukanaolo leikkauksessa lisää hintaa 880€ /kerta. Hinta sisältää leikkaukset, kantasolurikastukset, jälkitarkastukset ja magneettikuvaukset.
Usein esitettyjä kysymyksiä:
Mistä rasva otetaan?
Kehossa täytyy olla riittävästi ”ylimääräistä” rasvaa, josta sitä voidaan kerätä. Sopivia rasvan ottokohtia on esimerkiksi vatsanseutu, jenkkakahvat, pakaroiden ylä-ulkoneljännekset, reisien ratsupaikat, reisien ja polvien sisäsyrjät. Mitä selkeämpi ja runsaampi ottokohta on, sitä paremmin ja nopeammin rasvaa saa kerättyä. 500 ml keräämisessä on jo kohtalaisesti työtä, ja jos rasvaa joudutaan keräämään useasta kohdasta, toimenpide on aikaavievä. 600 ml keräämiseen kuluu jo helposti 2 tuntia aikaa. Ensimmäisessä leikkauksessa rasvaa otetaan vain osasta kohtia, ja loput jätetään seuraavaa siirtokertaa varten ”reserviin”. Koska rasvan otto arpeuttaa kudosta, ei ole järkevää ottaa ”vähän joka paikasta”, koska se hankaloittaa rasvan ottoa seuraavalla kerralla.
Mitä pitäisi ottaa huomioon ennen toimenpidettä?
Rasvasiirteen tarttumista voi edesauttaa ubikinoni-valmisteen käyttö, joka aloitetaan viikko ennen toimenpidettä ja jatketaan ainakin 2-3 viikkoa toimenpiteen jälkeen. Ubikinonia saa apteekeista. Tupakointi heikentää olennaisesti rintarauhasen ja ihon verenkiertoa, ja tupakoitsijalla siirteen tarttuvuus on heikompi. Tupakointi pitäisi lopettaa mieluiten kuukausia ennen toimenpidettä. Mitä pidempään kudokset saavat toipua tupakoinnista, sen parempi.
Vältä myös runsasta omega-3 rasvahappojen ja valkosipulin käyttöä ennen leikkausta. Suurina määrinä ne aiheuttavat veren tihkuttelutaipumusta ja mustelmia.
Entä jälkihoito?
Suihkuun saa mennä seuraavana päivänä. Kipua ja pieniä mustelmia esiintyy tavallisesti sekä rintojen alla että rasvan ottokohdassa, mutta yleensä kivut häviävät 1-4 päivässä. Liikkua saa heti, mutta kovaa ponnistelua ja hikoilua on syytä välttää kahden viikon ajan. Sairaslomaa riittää työstä riippuen yleensä 1-7 päivää.
Rasvan kantasolujen erilaistumista nimenomaan rasvasoluiksi edistää hiilihydraattipitoinen ruoka. Kannattaa siis syödä runsaasti pastaa/perunaa/leipää ainakin 2 viikon ajan siirron jälkeen. Laihduttaminen ei siirron jälkeen ole järkevää.
Samassa yhteydessä voidaan rasvansiirron jälkeen tehdä laajempi rasvaimu, jos potilas niin haluaa. Esimerkiksi vatsanpeitteissä saattaa olla hyvinkin runsaasti rasvaa, josta rintoihin siirretään vain pieni osa. Rintojen rasvansiirto –hintaan kuuluu siirrettävän rasvan otto sovitusta kohdasta, tasoittelu ja rasvan siirto rintoihin, ei siis laajempi rasvaimutoimenpide. Toki täydentävä varsinainen rasvaimu on siirtotoimenpiteen yhteydessä jonkin verran edullisempi kuin erikseen tehtynä.
Mitä riskejä rintojen rasvansiirtoon liittyy?
Rasvansiirron riskit liittyvät kiinteästi rasvansiirron tekniikkaan. Liian suuri määrä rasvaa aiheuttaa vääjäämättä rasvasolujen massakuoleman, mikä saattaa tuntua kyhmyinä tai kovettumina ja näkyä mammografiassa ja ultraäänessä kalkkeutuneina massoina tai öljytäyteisinä kystina. Näiden riski on hyvin pieni, kun rasvansiirron tekijä on kokenut ja tietää, missä rasvasiirteen määrän raja kulkee. Samasta syystä rasvaa ei sirretä rauhaskudokseen, jotta rintasyövän diagnostiikka ei häiriintyisi. Myöhemmin tehtävien mammografioiden yhteydessä on aina muistettava mainita tehdystä rasvansiirrosta. Tavallisia toimenpiteen seurauksia ovat mustelmaisuus ja pienet pakkautuneet verihyytymät, jotka eivät aiheuta pysyviä muutoksia rintaan.
Tutkimus on päättynyt ja tulokset julkaistu: Stem cell enrichment does not warrant a higher graft survival in lipofilling of the breast – a prospective comparative study. H Peltoniemi, A Salmi, S Miettinen, B Mannerström, K Saariniemi, R Mikkonen, H Kuokkanen, C Herold. JPRAS 2013