RINTOJEN PIENENNYS

Parantaa elämänlaatua yhtä paljon kuin tekonivelleikkaus. Hartiat jumissa, niska kipeä, huono ryhti, päätä särkee jatkuvasti ja mielii maassa? Nämä kaikki oireet voivat olla kookkaiden, roikkuvien rintojen aiheuttamia. Rintojen pienennys on yksi tavallisimpia plastiikkakirurgisia leikkauksia. Taiten tehty leikkaus on turvallinen ja vaivat jäävät leikkauspöydälle. Iän mukana rintoihin kertyy rasvaa, kudokset venyvät ja valahtavat. Aiemmin napakat rinnat […]

Parantaa elämänlaatua yhtä paljon kuin tekonivelleikkaus.

Hartiat jumissa, niska kipeä, huono ryhti, päätä särkee jatkuvasti ja mielii maassa? Nämä kaikki oireet voivat olla kookkaiden, roikkuvien rintojen aiheuttamia. Rintojen pienennys on yksi tavallisimpia plastiikkakirurgisia leikkauksia. Taiten tehty leikkaus on turvallinen ja vaivat jäävät leikkauspöydälle.

Iän mukana rintoihin kertyy rasvaa, kudokset venyvät ja valahtavat. Aiemmin napakat rinnat laskeutuvat, masentuvat ja nänni tuijottaa maahan. Rinnat vetävät ryhdin kasaan ja lihakset jumiutuvat. Suuret rinnat voivat painaa useita kiloja ja riippuva pienikin  rinta saa muodostuvasta momenttivarresta uutta puhtia pahentaen vaivoja. Kookkaat rinnat voivat aiheuttaa myös kaulanikamien kulumista, kehokuvan häiriöitä ja bulimiaa.

Rintojen pienennysleikkaus soveltuu kaiken ikäisille ja kokoisille. Joissakin sairaaloissa painoindeksin on oltava alle  tietyn rajan rajan. Oman kokemuksemme mukaan rajat ovat keinotekoisia ja joskus toivottu laihtuminen tapahtuu vasta leikkauksen jälkeen – ei sitä ennen.

Leikkaus tehdään yleisanestesiassa ja kestää runsaan tunnin. Kotiin pääsee joko samana iltana tai viimeistään seuraavana aamuna. Leikkaustekniikoita on useita. Tavallisin ja perinteisin on alapedikkelilla eli alakielekkeellä tehty leikkaus, joka jättää ankkurimaisen arven. Tekniikka soveltuu kaiken kokoisille rinnoille. Kudosta poistetaan toiveen mukaan. Oleellista on kartoittaa potilaan ajatus halutusta lopputuloksesta: poistetaanko kudosta paljon tai vähän? Ei ole mielekästä muovailla suuririntaisesta lähes rinnatonta. Poistetun kudoksen määrä ei ole suhteessa oireiden vähenemiseen; pienelläkin poistolla voidaan saavuttaa sama tulos kuin hyvin suurella poistolla. Poisto voi olla sadasta grammasta useihin kiloihin.

Leikkauksessa rinta ylikorjataan eli kudos kiinnitetään mahdollisimman ylös rintakehälle.

Tapaankin sanoa, että jos herätessä tuntuu kuin leukaperät kolisevat rintoihin niin hyvä juttu, koska leikkauksen jälkeen rinnat laskeutuvat. Liian siistin näköinen rintaa laskeutuu helposti liian alas näyttäen hassulta. Leikkauksen lopputulosta voi arvostella noin kuuden kuukauden jälkeen. 

Leikkauksen jälkeiseen kipuun ibuprofeiini ja paratasetamoli ovat riittäviä. PanadolR voidaan tarvittaessa korvata vahvemmalla parasetamolin ja kodeiinin yhdistelmällä (PanacodR). Haavat ommellaan ihon sisäisellä sulavalla ompeleella, jota ei tarvitse poistaa. Iholla olevat solmut irtoavat noin neljä viikkoa leikkauksesta. Ennen leikkausta tehdään mammografia.

Leikkauksen jälkeiset infektiot ja jälkivuodot ovat harvinaisia. Nännipihan tunto voi muuttua; joskus tunnottoman nännin tunto palaa kun rinnan aiheuttama venytys poistuu. Toisaalta leikkaukseen voi liittyä nännin tunnon huonontuminen tai – hyvin harvoin – tunnoton nänni. Arpien paraneminen on yksilöllistä. Punainen arpi vaalenee kuukausien aikana. Kasvava, punainen arven keloidi on harvinainen ongelma.

Haavat tuetaan leikkauksen jälkeen teipillä (MicroporeR). MIkäli arvet ovat ärhäköitä ja punoittavat pitkään kannattaa teippi vaihtaa silikoniteippiin ja silikonigeeliin.

Leikkauksen jälkeen tukiliivejä  pidetään ainakin kuukauden ajan yötä päivää ja sen jälkeen aina urheillessa tai fyysisessä työssä. Paperihommiin voi palat muutamassa päivässä ja fyysiseen työhön 2-4 viikon jälkeen riippuen työn rasittavuudesta.

Ensimmäinen lääkärintarkastus on noin kuukauden kuluttua leikkauksesta, jolloin katsotaan, että paraneminen sujuu normaalisti ja lopputarkastus noin puolen vuoden kuluttua.

Rintojen pienennys on hyvä leikkaus. Vaivat jäävät leikkauspöydälle ja tavallisin kommentti potilaalta jälkitarkastuksen yhteydessä onkin: ”Miksi tätä ei tehty aikaisemmin?”