Rintaimplanttien kovettuminen – voitettu ongelma

Rintaimplanttien kovettuminen – voitettu ongelma

Rintojen kohottaminen silikoni-implanteilla on yksi tavallisimpia plastiikkakirurgisia toimenpiteitä, jonka suosio kasvaa vuosi vuodelta. Suurimpana ongelmana on ollut rintaimplantin kovettuminen leikkauksen jälkeen. Rinta menettää luonnollisen muotonsa, implantti näyttää kiipeävän ylöspäin sen puristuessa pallomaiseksi, rinta kovettuu ja tulee kivuliaaksi. Kauniiksi aiotusta rinnasta tulee kova ja ruma koppura. 45 vuoden ajan on yritetty keksiä menetelmiä kovettumisen estämiseksi huonoin […]

Rintojen kohottaminen silikoni-implanteilla on yksi tavallisimpia plastiikkakirurgisia toimenpiteitä, jonka suosio kasvaa vuosi vuodelta. Suurimpana ongelmana on ollut rintaimplantin kovettuminen leikkauksen jälkeen. Rinta menettää luonnollisen muotonsa, implantti näyttää kiipeävän ylöspäin sen puristuessa pallomaiseksi, rinta kovettuu ja tulee kivuliaaksi. Kauniiksi aiotusta rinnasta tulee kova ja ruma koppura. 45 vuoden ajan on yritetty keksiä menetelmiä kovettumisen estämiseksi huonoin tuloksin. Kovettumia on todettu 0.6-100% implanttileikkauksen jälkeen. Nykyisillä karhennetuilla anatomisilla implanteilla riski on ollut viiden prosentin luokkaa.

Kapseloitumisen syyksi on epäilty leikkauksen jälkeistä verenpurkaumaa, traumaa, leikkausliinoista irtoavia partikkeleita, implantin pintamateriaalia, silikonia ja ties mitä. Asiaa on tutkittu runsain mitoin ilman, että koriin olisi jäänyt mitään villoja. Huomiotani kiinnitti kuitenkin tutkimukset, joissa osoitettiin erilaisin menetelmin rintaimplanttia ympäröivän kapselin sisältä löytyvän bakteereita. Tavallisimmin staphylococcus epidermidista. Samanaikaisesti bakteriologit osoittivat bakteerien muodostavan järjestäytyneitä organismeja vierasesineiden ympärille. Näitä kolonisaatioita on ruvettu kutsumaan biofilmeiksi. Sittemmin on havaittu, että biofilmi-infektiot selittävät monet krooniset tulehdukset kuten välikorvatulehduksen, karieksen, kroonisen kystisen fibroosin, katetri-infektiot ja proteesi-infektiot. Lokakuussa 2010 australialainen tutkijaryhmä julkaisi tutkimuksensa, jossa he olivat kehittäneen kokeellisen mallin silikoni-implantti infektioille ja kapseloitumiselle. Ryhmä osoitti, että implantin ympärille muodostuva biofilmi laukaisi rinnan kovettumisen. Tutkimus kantoi viimeisen korren kekoon: silikoni-implanttien kovettuminen johtuu proteesin ympärille muodostuvasta biofilmistä, joka aiheuttaa inflammaatiota, sidekudoksen lisääntymistä ja kudoksen kovettumista rintaimplantin ympärille.

Biofilmi syntyy leikkauksen aikana implantin pintaa kiinnittyneistä bakteereista, jotka kasvavat tunneissa tai vuorokausissa monikerroksiseksi organismiksi proteesin pinnalle. Biofilmissä voi olla useita eri bakteereja, jotka lymyävät antibiooteilta suojassa biofilmin suojassa. Perinteiset bakteeriviljelyt biofilmistä ovat negatiivisia ja tarvittavat antibioottikonsentraatiot bakteerien tuhoamiseksi voivat olla tuhatkertaisia normaaliin MIC arvoon verrattuna. Tavallinen antibioottihoito on voimaton muodostuneita bakteerikalvoja vastaan.

Pohdimme rintaimplanttien kapseloitumista ja kapseloitumisen estämistä klinikassamme pari vuotta sitten. Olemassa olevan tiedon perusteella todennäköisin syy olisi hidas, subkliininen bakteeri-infektio. Biofilmeistä emme olleet kuulleet juuri mitään. Käytäntö osoitti, että tavallinen antibioottihoito leikkauksen aikana ja sen jälkeen ei estänyt kapseloitumista. Niinpä muutimme leikkaustekniikkaamme siten, että mahdollisuudet implantin kontaminoitumiseen leikkauksen aikana minimoitiin. Rintaa ja etenkin nännipihaa ei manipuloida tai puristella. Nännipiha peitetään liimakalvolla. Haavanreunat ”maalataan” antibioottiliuoksella, jossa myös implantti uitetaan ennen rintaan työntämistä. Implantti sujautetaan rinnan sisään nopeasti eikä sitä lutkuteta edestakaisin. Sinetiksi potilas saa vielä postoperatiivisen antibioottikuurin, jonka tarkoituksena on estää mahdollisten implantin pintaan tarttuneiden bakteereiden kasvu. Antibiootin kirjo on suunnattu erityisesti stafylokokkia vastaan.

Ja mitä tapahtui? Olemme laittaneet uudella tekniikalla runsas 400 rintaimplanttia viimeisen kahden vuoden aikana ilman ainuttakaan kovettunutta rintaa. Muutos aikaisempaan oli dramaattinen. Bakteeriteorian mukaisesti voisi odottaa, että kapseloituminen näkyy hyvin pian – muutamassa kuukaudessa – leikkauksen jälkeen. Toki myöhäiskapseloitumista voi esiintyä, mutta jo aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu tämän olevan hyvin harvinaista. Hoitoprotokollamme näyttää tepsivän, tulevaisuus näyttää voidaanko asia hoitaa yksinkertaisemmin. Ehkä implantin pinta voisi olla valmiiksi antibakteerinen?

Olemme aloittamassa tutkimussarjaa, jossa pyrimme edelleen selvittämään biofilmin asemaa rintaproteesi-infektioissa sekä mahdollisesti altistavien tekijöiden löytymistä. Etsimmekin tutkimuksiimme vapaaehtoisia naisia, jotka kärsivät rintojen kovettumisesta. Kapseli otetaan näytteeksi ja valinnan mukaan rinnat voidaan jättää ilman implanttia tai kohottaa uusilla implanteilla. Useimmiten tyhjäksi jäävä rinta on kuitenkin hyvin surullisen näköinen ja parempi vaihtoehto on rinnan täyttäminen samassa leikkauksessa, jolloin voidaan käyttää uusia, anatomisia Natrellen rintaimplantteja tai omarasvasiirrettä. Kokemuksemme mukaan rasva tarttuu paremmin sopivan löysään rintaan, jossa on ollut proteesi, kuin tiukkaan neitseelliseen rintaan. Rasvansiirroissa käytämme uutta Body-Jet (”vesisuihkurasvaimu”) menetelmää, joka on huomattavasti kudosystävällisempi kuin perinteiset rasvaimut. Siirrettävän rasvanlaatu ja tarttuvuus on parempi. Useamman kuppikoon suurennokset tapahtuvat parhaiten rintaimplanteilla, jotka tutkimukseen osallistuvat naiset saavat erikoishintaan. Tutkimukset ovat TAYS:n eettisen toimikunnan hyväksymiä.