Rinnat ovat naiselle tärkeät. Rintojen suurennuksesta haaveilevista naisista vain muutama prosentti rohkenee laitattaa silikoni-implantit. Vastoin yleistä median luomaa harhaa, suurin osa näistä naisista on lapsensa imettäneitä äitejä, joiden rinnat ovat surkastuneet imetyksen myötä. Jos miehen pelille kävisi yhtä huonosti lastensaannin myötä, taitaisivat lapset loppua maailmasta. Mitä se lohduttaisi, että ”se on hommansa hoitanut”, kuten naisia […]
Rinnat ovat naiselle tärkeät. Rintojen suurennuksesta haaveilevista naisista vain muutama prosentti rohkenee laitattaa silikoni-implantit. Vastoin yleistä median luomaa harhaa, suurin osa näistä naisista on lapsensa imettäneitä äitejä, joiden rinnat ovat surkastuneet imetyksen myötä. Jos miehen pelille kävisi yhtä huonosti lastensaannin myötä, taitaisivat lapset loppua maailmasta. Mitä se lohduttaisi, että ”se on hommansa hoitanut”, kuten naisia lohdutetaan.
Silikoni-implantteihin liittyvistä ongelmista ikävin on kapselikontraktuura, jonka etiologiana mitä ilmeisimmin on krooninen subkliininen infektio ja bakteeribiofilmin kehittyminen. Peroperatiivisesti biofilmin kehittyminen voidaan estää huuhtelemalla implantti ja ontelo betadine-gentamysiini-kefuroksiimi-liuoksella. Nasevalla profylaksialla kapselikontraktuuran riski on minimaalinen (Asko Salmi, 170 potilasta ilman huuhtelua, kapseli 5,9% seuranta-aikana 18 kk, ja 140 potilasta joilla huuhtelu, kapseleita 0%, seuranta-aikana 14 kk). Myöhemmin elämässä infektoituminen voi tapahtua esimerkiksi mastiitin (rintatulehdus), erysipelaksen (ruusu) tai hammasjuuri-infektion yhteydessä.
Kolme vuotta sitten Suomessa aloitettiin rintojen suurennus omaa rasvaa siirtämällä, kun suurivolyyminen rasvan keräys hellävaraisella vesisuihkurasvaimutekniikalla (WAL eli water-assisted liposuction, Body-Jet-laite) oli mahdollista. Rasvansiirtoja on tehty yli sata vuotta, mutta rajoittavana tekijänä on ollut siirteen keräämisen työläys ja tuloksen huono ennustettavuus. Tekniikan opetti saksalaiskollega Klaus Ueberreiter, laitteen kehittäjä. Aineistoni on toistaiseksi Pohjoismaiden suurin ja seuranta-aika pisin, ja opetan tekniikkaa pohjoismaisille kollegoille. Menetelmässä kiehtoo sen luomuus, luonnollinen ja pehmeä tulos. Rasvansiirron bonuksena on eroonpääsy esim. sitkeistä ratsupaikoista tai jenkkakahvoista. Olennaisimmat rajoitukset ovat rasvan puute ja kerralla siirrettävän rasvan määrä.
Rasvansiirrossa potilasvalinta, tekniikka ja jälkihoito on tärkeää. Mitättömältä tuntuvat yksityiskohdat kuten tupakoimattomuus, vesisuihkuimunesteen lämpötila, puuduteaine ja sen konsentraatio (vahvuus) sekä rintaliivien (paineen) välttäminen ovat kaikki tärkeitä. Hellävaraisesti kerätty hienojakoinen rasva siirretään lyhyen seisottamisen jälkeen ohuen ohuina kontrolloituina noroina rinnan alueen subcutikseen (ihonalaiseen rasvakerrokseen) ja retroglandulaarisesti (rauhasen taakse) sekä rintalihakseen, pyrkien muodostamaan kolmiulotteinen rasvahila sekä välttäen liiallista painetta, joka heikentäisi verenkiertoa ja johtaisi öljykystiin tai rasvanekroosiin (rasvakuolioon). Itse käytän Cytorin rasvainjektoria tasaisuuden varmistamiseksi. Rintarauhanen jätetään rauhaan. Kokemus ihoa säästävän mastektomian (rintarauhasen poiston) tekniikasta on hyödyksi, jottei rasvaa siirrä rintarauhaseen.
Rasvasiirteessä on nestettä 25-30%. Sentrifugoimalla siirrettä voitaisiin tiivistää paljonkin, mutta siihen liittyy bakteerikontaminaatioriski, ja se on rasvasoluille traumaattista. Hyvin pieneen AA-kupin rintaan siirrettä mahtuu kerralla korkeintaan 200 ml (josta 140-150 ml rasvaa, loput nestettä), ja löysäihoiseen, kookkaampaan ptoottiseen (laskeutuneeseen) rintaan voi mahtua jopa 400 ml (280 – 300 ml rasvaa). Kokonaisvolyymistä odotetaan ”tarttuvan” noin puolet (100 ml vs 200 ml). Rinnat ovat siirron jälkeen turvoksissa, ja lopullinen tulos on nähtävissä noin 3 kk kuluttua. Siirron voi uusia silloin tai myöhemmin.
Samassa leikkauksessa voidaan poistaa (kapseloituneet) implantit ja siirtää rasvaa kapseliontelon ympärille tavallisen siirtoalueen lisäksi. Rasva tarttuu hyvin, kun rinnan alueelta on poistunut kontraktuuran aiheuttama kiristys.
Rasvan tarttumista voidaan helpottaa lisäämällä rasvasolujen hapensaantimahdollisuuksia. Rasvassa olevat kantasolut reagoivat iskemiaan (hapenpuutteeseen) käynnistämällä angiogeneesin (verisuonten muodostuksen). Kantasolujen määrää siirteessä voidaan lisätä eristämällä niitä ylimääräisestä autologisesta (omasta) rasvasta ja lisäämällä kantasolu-uute siirteeseen. Kantasolujen eristämiseen on useita kaupallisia menetelmiä. Kantasoluja on rasvasiirteessä joka tapauksessa hyvin runsaasti, eikä niiden lisäämisestä mahdollisesti saatavasta lisähyödystä ole tähän asti ollut mitään kontrolloituja tutkimuksia.
Rasvansiirrot 2008-2011
9/2011 mennessä olen tehnyt 130 suurivolyymistä (100-1000 ml) rasvansiirtoa, joista rintojen suurennustarkoituksessa (augmentaatio, ei rekonstruktio) tehtyjä 98, näistä Suomessa 95, ja 91 siirtoa on analysoitu pitkäaikaistuloksen suhteen. Neljää potilasta ei tavoitettu. Rintarekonstruktiosiirtoja olen tehnyt 9 yhteensä neljälle potilaalle. Rintojen lisäksi olen siirtänyt isoja määriä rasvaa pakaroihin, skolioosiselkään, rasvaimukuoppiin (perinteisen rasvaimun ja smartlipon komplikaatioita) ja traumojen jälkitiloihin. Valtaosa siirroista tehtiin paikallispuudutuksessa, sedaatiossa (rauhoittavassa lääkityksessä) tai korkeassa epiduraalipuudutuksessa. Jos raskaita lisätoimenpiteitä ei tehty, kaikki potilaat kotiutuivat samana päivänä. Antibioottiprofylaksiana oli kefuroksiimi 1,5 g iv peroperatiivisesti ja kefaleksiini 750 mg x 2 3-5 vrk.
Ensikertalaisten analysoitujen augmentaatiopotilaiden keski-ikä oli 42,9 (19-65) ja BMI 23,26 (19,5 – 32,6). Imettäneitä oli 61,3%. Seuranta-aika oli keskimäärin 18,9 (4-36) kk. 16 potilaalle siirto tehtiin kaksi kertaa, yhdelle kolme kertaa peräkkäin. Vain toisen rinnan siirto tehtiin kuudelle potilaalle (epäsymmetria), näistä kahdelle kaksi kertaa. Viideltä augmentaatiopotilaalta ja kahdelta rintarekonstruktiopotilaalta poistettiin silikoni-implantit samassa yhteydessä.
11 potilaalle tehtiin vesisuihkurasvaimulla otetun rasvasiirteen kantasolurikastus automatisoidulla Celution-systeemillä. Potilaasta imettiin varsinaisen siirteen lisäksi ylimääräistä rasvaa, josta eristettiin leikkaussalissa rasvan kantasolut, jotka lisättiin siirteeseen. Ero rikastamattomaan potilasryhmään ei ollut dramaattinen, ja eron havaitsemiseksi jatkotutkimuksessamme (toistaiseksi vasta 4 potilaalle) tehtiin kaksi perättäistä siirtoa, joissa vain toisen rinnan siirre rikastettiin, ja seuraavassa siirrossa rikastus tehtiin eri rintaan. Kantasolurikastus tehtiin edullisemmalla Multistation-menetelmällä leikkaussaliin sijoitetussa minilaboratoriossa.
Rintojen magneettikuvaus tehtiin ennen ja noin 4-8 kk kunkin siirron jälkeen kaikille kantasolupotilaille ja kahdeksalle kontrollipotilaalle, ja kuvista analysoitiin kudos- ja volyymimuutokset. Jälkitarkastusten lisäksi potilaille lähetettiin haastattelukaavake, jolla pitkäaikaistulos ja mahdolliset ilmaantuneet mammografiamuutokset varmistettiin.
Tulokset
Komplikaatiot:
Potilailla ei ollut yhtäkään vakavaa komplikaatiota (verenvuoto, tromboembolia (veritulppa), rasvaembolia, pneumothorax (ilmarinta), perforaatio (puhkeama), infektio). Yksi ottokohdan pieni seroma (nestekertymä) hävisi itsekseen, yksi rinnan hematoma (verenpurkauma) (halk. 2-3 cm) samoin. Haavainfektioita ei ole ollut ainoatakaan. Rinnoissa todettiin yksittäinen tai muutama pieni öljykysta 5 potilaalla, ja kysta oli yleensä palpoituva pieni aristava nastura ihon alla. Kahdella potilaalla todettiin 2 cm rasvanekroosi. Toiselta oli poistettu aiemmin implantit ja kapselit, ja rinnat olivat käpristyneet arvesta kippuraan. Toiselta oli poistettu infektoituneen implantin lisäksi krooninen fisteli rinnan alaosasta. Kummallakin potilaalla rasvanekroosi tuli kaikkein arpisimpaan ja sisäänpäin vetäytyneeseen kohtaan. Magneettikuvissa todettiin kahdella potilaalla uusia löydöksiä: muutama pieni öljykysta potilaalla, jolle oli tehty kaksi perättäistä tavallista rasvansiirtoa, ja em. implantti-infektio-fistelipotilaan rasvanekroosifokus. Osa potilaista on käynyt (seulonta)mammografiassa, eikä niissä ole näkynyt toimenpiteestä johtuvia uusia kalkkeja tai muita muutoksia; pienet öljykystat ovat näkyneet ultraäänessä.
Volyymimuutos:
Kuppikoon muutos on kaukana tieteellisestä mittaamisesta, mutta sen arvioiminen on potilaalle ja naislääkärille helppoa. Joko vanhat liivit mahtuvat tai eivät. Samaa sovitusliivimallia onnistuin löytämään 16 eri kokoa.
Selvä muutos, joka jäi alle kuppikoon: 59 rintaa, joista 6 oli kantasolurikastettua. Siirremäärä keskimäärin 247,10 ml (50-400). Potilaiden BMI 19,5-26.
Kokonainen kuppikoko: 74 rintaa, joista 16 oli kantasolurikastettua. Siirremäärä keskimäärin 278,80 ml (170-438). BMI 19,5-32,6.
Yli kuppikoko: 27 rintaa, joista 4 kantasolurikastettua. Siirremäärä 313,75 ml (210-400). BMI 19,8-28.
Kaksi kuppikokoa: 4 rintaa, joista 2 kantasolurikastettua. Siirremäärä 370 ml (350-410). BMI 20,7 ja 28,8 (kantas.).
Ei juuri havaittavaa tai mitätön muutos: 10 rintaa. Ei kantasolurikastettuja. Siirremäärä 220 ml (100-300). Näillä kaikilla potilailla oli joko hyvin pienet tai kookkaammat, mutta niukkarasvaiset rinnat. Kolmella oli kuppikoko AA tai A, yhdellä suuret kapseloituneet implantit, joiden päällä subcutis oli kuultavan ohut ja kireä. Kaikki oli tehty paikallispuudutuksessa, ja kaikkien BMI < 22.
Magneettikuvien volumetrinen analyysi on kesken. Alustavien mittausten mukaan tulokset vaihtelevat huomattavasti potilaiden painonmuutosten mukaan: jos potilas on lihonut 4-5 kg, saattaa rasvavolyymin lisäys rinnoissa olla yli 200%, ja jos on laihtunut saman verran, muutos voi olla 0% (eli rintojen koko on ennallaan), eli ikään kuin mitään ei olisi ”tarttunut”. Todellisen muutoksen mittaamiseksi painon pitäisi olla sama kuin siirtohetkellä. Yksilöiden väliset erot ovat suuria, suurempia kuin erot rikastettujen ja rikastamattomien välillä. Siirron kannalta hyvä potilas (löysät arvettomat rinnat, kohtalaisesti subcutista, runsas ottokohta) sai hyväksyttävän tuloksen riippumatta rikastuksesta, ja päinvastoin: rikastuksesta huolimatta hyvin tiukka- ja pienirintaisen potilaan muutos jäi vähäisemmäksi. Näillä potilailla toivottuun tulokseen pääseminen edellyttää kahta tai useampaa siirtokertaa. Kolmella uuden tutkimusprojektin kantasolupotilaalla ei ole havaittu olennaista eroa terveiden rintojen volyymissä, mutta neljännen potilaan voimakkaasti arpeutunut rinta pyöristyi odotettua paremmin kantasolusiirrolla. Kaikilla neljällä kuppikoko on kasvanut vähintään yhden koon/siirtokerta.
5 potilaalta poistettiin kapseloituneet implantit rasvansiirron yhteydessä. Kuppikoko säilyi samana tai kasvoi neljällä potilaalla, joilla implantin koko oli 140-180 ml, ja siirremäärä 300-380 ml/rinta. Yhdellä potilaalla implantit olivat 350 ml, ja 300 ml rasvansiirron jälkeen kuppikoko jäi D:stä C:hen. Kaikki potilaat olivat tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä.
Brava-imukuppiesikäsittelyllä voidaan esivenyttää rinnan alueen ihoa sekä luoda verekkäämpi ja vastaanottavaisempi kudos. Venytys 12 tuntia vuorokaudessa suuret imukupit rinnoissa vähintään 4 viikon ajan on rasittavaa ja istuu huonosti käytännöllisen suomalaisnaisen elämänrytmiin. Tässä aineistossa yksi potilas jaksoi Brava-esikäsittelyn (kuppikokomuutos yhdellä siirrolla 80AA – 80A, siirremäärä 280 ml).
Yksi potilaista oli keksinyt käydä ylipainehappihoidossa siirron jälkeen, ja tulos oli tavanomaista parempi (75A – 75B/C, siirremäärä 250 ml).
Arpisessa kudoksessa kiristystä voi laukaista ”rigottomialla” eli tekemällä kookkaalla punktioneulalla arven sisään hilamainen ontelorakenne, jonne rasvaa siirretään. Yksittäinen iso ontelo johtaa rasvan lammikoitumiseen ja rasvanekroosiin.
30 ensimmäisen potilaan (joista 3 kantasolurikastettua) pitkäaikainen tyytyväisyysprosentti oli 73%, ja viimeisimmän 30 (joista 5 kantasolurikastettua) potilaan 96% (seuranta-aika jälkimmäisessä 4-16kk).
Mitä tästä opimme?
Vesisuihkurasvaimutekniikkaan perustuva rasvansiirto on toimiva ja hyvä menetelmä, jonka tulosta voidaan varmentaa valikoiduilla potilailla mm. kantasolurikastuksella, esivenytyksellä, rigottomialla ja mahdollisesti ylipainehappihoidolla. Kantasolujen määrää enemmän on merkitystä potilaan kudosten ominaisuuksilla, kun on kyse terveestä kudoksesta. Hyvin ohut subcutis ja tiukka iho pienentävät olennaisesti siirrettävää rasvavolyymiä, eikä rasvaa voi pakottaa määräänsä enempää vaikka kantasoluja kaataisi. Kolmiulotteinen rasvahila on helpompi muodostaa paksuun rasvakerrokseen. Mitä paksumpi rasvakerros, sitä enemmän siirrettä se pystyy elättämään. Elämän epäreiluus toistuu tässäkin: sille jolla jo on, annetaan. Myös rasvan kerääminen onnistuu ”rasvaisemmalta” potilaalta helpommin, ja siirrettävät solut ovat vähemmän kärsineitä. Toistuvalla siirrolla saadaan kasvatettua rasvakerrosta, joka pystyy kerta kerralta elättämään enemmän siirrettä. Toki myös ihon pinta-alalla on merkitystä: jos rinnassa on paljon löysää ihoa, rasvaa mahtuu enemmän kuin pieneen, tiukkaihoiseen rintaan. Tiukassa kudoksessa tulee myös nopeasti kudoksen paine vastaan. Rasvasiirre on herkkä paineelle sekä keräys- että siirtovaiheessa, ja kiristys heikentää olennaisesti siirteen hengissäpysymistä. Kudoksen pumppaaminen yhdellä kertaa rasvasta kireäksi heikentää olennaisesti verenkiertoa ja johtaa öljykystien ja rasvanekroosien kehittymiseen. Toki nekin lisäävät rinnan volyymiä, mutta epäterveellä tavalla.
Kantasolurikastus nostaa rasvansiirron hintaa. Celution-laitteella pelkän kertakäyttömateriaalin ja kollagenaasientsyymin hinta oli Suomessa 3250 € ilman laitteen kuoletuskustannuksia. Multistationilla rikastus on entsyymiä lukuunottamatta olennaisesti halvempaa, ja tämä menetelmä on nyt käytössämme Sairaala KL:ssä. Korkeampi hinta saa potilaan odottamaan vastaavasti parempaa tulosta. Kantasolurikastuspotilaiden tyytyväisyysaste oli 83%; odotukset olivat korkeammalla kuin tavallisessa siirrossa. Kantasolurikastuksella saadaan verenkierto-olosuhteita paranemaan huonokuntoisessa kudoksessa (sädehoito, arpisuus) ja niiden turvin pystytään siirtämään hieman enemmän rasvaa kuin ilman niitä, mutta dramaattisesta volyymierosta ei ole kysymys. Aineistossamme kantasolupotilailla ei todettu öljykystia, ja kaikilla potilailla rasvansiirto johti muutokseen. Hyvin pienirintaisilla potilailla tulos oli vähäisempi kuin kookkaammissa rinnoissa, eli mitään ihmeen tapaista muutosta kantasolut eivät tulokseen tuoneet. Myös kantasolupotilailla toistettu siirto toi rintoihin olennaista volyymilisää paremmin kuin yksittäinen kantasolurikastettu siirto.
Terveessä rinnassa on joka tapauksessa biljoonia kantasoluja, tavallisessa WAL-rasvasiirteessä kymmeniä miljoonia, eikä kantasolumäärän lisäyksestä rasvasiirrettä rikastamalla välttämättä ole hyötyä, kun siirre on hyväkuntoista ja rinta on terve ja hyvin verisuonittunut. Tilanne on toinen, jos rasvasiirre on huonokuntoinen (traumaattinen keräystekniikka) tai täytettävä alue on huonokuntoinen (ohut, arpinen, sädehoidettu).
Kantasolututkimusaineisto on pieni, mutta jo näiden tulosten perusteella suosittaisin kantasolurikastusta ensimmäisen siirron yhteydessä, jos rinnat ovat hyvin arpiset tai atrofioituneet (surkastuneet) ja ohuet. Yksittäinen siirto tuskin näillä potilailla riittää toivotun volyymin saamiseksi.
Rintarekonstruktio: Sädehoito tuhoaa rasvakudosta ja kantasoluja, ja sädetetyn kudoksen verenkierto ja venyvyys on heikko. Joskus yhdellä, mutta yleensä useammalla rasvansiirrolla saadaan arpinen ja kumimainen kudos pehmenemään ja kiristys ja kiputilat helpottamaan. Vaikeista sädehoitovaurioista kärsivää potilasta voitaisiin todennäköisesti auttaa kantasolurikastetulla rasvasiirrolla. Kiristävän, sädehoidetun ablaatioalueen rintarekonstruktio sarjarasvansiirrolla ei kuitenkaan ole realistista ainakaan oman kokemukseni mukaan. Säästävästi leikatun, sädehoidetun ja deformoituneen rinnan täyttökään ei välttämättä onnistu yhdellä siirrolla johtuen todennäköisesti heikosta verenkierrosta ja arpisuudesta. Sen sijaan sädettämätön ablaatioalue (rinta poistettu), jossa iho on pehmeää ja varsinkin jos ihoa on säästetty, on otollinen rekonstruktiokohde. Esim. kolme lyhyttä päiväkirurgista toimenpidettä hyvin lyhyine sairaslomineen on hyvä vaihtoehto raskaille rekonstruktiomenetelmille. Ottokohdan morbiditeetti (sairastavuus) suureen kielekkeeseen verrattuna on olematon, ja rasvasta luopuminen on yleensä ilon aihe.
Syöpäriski: Rasvansiirron ja autologisten rasvan kantasolujen aiheuttamaa mahdollista syöpäriskin nousua tutkitaan vilkkaasti, mutta toistaiseksi riskin nousua ei ole voitu osoittaa. Professori Kari Alitalo totesi Orionin Tuohilammella Rintasyöpäkirurgian moniammatillisella jatkokurssilla syyskuussa, että rasvansiirron aiheuttama riski on pienempi kuin minkä tahansa leikkauksen aiheuttamaan inflammaatioon perustuva riski. Tehdystä rasvansiirrosta tulee kuitenkin muistaa mainita myöhemmin rintatutkimusten yhteydessä, koska rasvansiirto voi aiheuttaa mm. mammografiassa näkyviä hentoja kalkkeja. Terveessäkin rinnassa huono siirtotekniikka voi johtaa suuriin kystiin ja rasvanekroosikyhmyihin, jotka voivat aiheuttaa erotusdiagnostista ongelmaa mammografiassa ja magneetissa.
Siirteen ottokohtaa ei saisi rumentaa, päinvastoin. Sarjarasvansiirrossa kannattaa suunnitella tarkkaan, miltä alueelta siirre kulloinkin otetaan, koska samalta alueelta kerääminen toistamiseen voi olla vaikeaa arpisuuden vuoksi. Hoikalta rasvan kerääminen voi olla erittäin työlästä ja hidasta, ja kudos on arempi ja toipuu hitaammin kuin pulleammalla siskolla.
Painonvaihtelu: Siirron jälkeen raju laihdutus voi syödä koko tuloksen rasvasolujen kutistuessa. Lihoessa käy päinvastoin rasvasolujen paisuessa. Jojottaja tarvitseekin useamman kokoisia rintaliivejä. Paras tulos saadaan, kun 1-2 siirtokerran jälkeen kroppa on sutjakka ja sopusuhtainen, eikä tarvetta laihduttamiselle enää ole.
Implanttipotilaat: Samassa leikkauksessa voidaan poistaa (kapseloituneet) implantit ja siirtää rasvaa kapseliontelon ympärille tavallisen siirtoalueen lisäksi. Rasva tarttuu hyvin, kun rinnan alueelta on poistunut kiristys. Kipu, kiristyksentunne, rintojen kummallinen muoto ja häpeä ovat poissa, ja keho on sopivasti soukempi. Mammografia onnistuu ja sen informaatioarvo paranee valtavasti. Erillinen implanttien poistoleikkaus etukäteen on turha toimenpide, ja kapselien poisto on vieläkin turhempi ja komplikaatioaltis leikkaus. Jos implantit (ja varsinkin kapselit) on poistettu jo aiemmin (5 potilasta tässä aineistossa), rinta on arpinen ja usein atrofinen (surkastunut), mikä heikentää rasvasiirteen tarttumista, eikä arpeutunutta ja kutistunutta kapselia pysty enää hyödyntämään. Toki rinnan löysyys helpottaa tarttuvuutta, mutta tulos jää laihemmaksi kuin jos toimenpiteet tehdään yhdessä istunnossa. Kapseloituneista (kovettuneista) rintaimplanteista kärsiville potilaille toimenpidettä voi siis suositella implanttien poiston yhteydessä samanaikaisesti tehtäväksi. Näillä potilailla siirron hyötysuhde näyttää olevan poikkeuksellisen hyvä.
Kireän, kapseloituneen implanttirinnan pintaan rasvaa ei kannata siirtää, koska kudoksen paine tuhoaa rasvasiirteen. Sen sijaan pehmeiden reuna-alueiden ongelmiin (rippling-ilmiö, ääriviivat) rasvansiirto voi olla hyvä ratkaisu.
Puuduteaineet heikentävät rasvasolujen hengissäpysymistä, ja puudutteiden välillä on suuria eroja. Yleisanestesiassa tai korkeassa epiduraalissa paikallispuudutetta ei tarvita lainkaan, ei ottokohdassa eikä rinnassa, jolloin hyötysuhde on todennäköisesti hieman parempi. Paikallispuuduteaineliuoksen tulee olla hyvin laimeaa.
Epäsymmetrian korjaaminen suurentamalla pientä tai puuttuvaa rintaa implantilla on aina väliaikainen ratkaisu. Rinta muuttuu iän, raskauksien ja imetyksen myötä, ja symmetriaa joudutaan korjaamaan yhä uudelleen. Rasva lihoo ja laihtuu ja ikääntyy pehmeästi, ja symmetria säilyy luonnollisena. Rasvansiirto on osoittautunut erinomaiseksi menetelmäksi myös vaikeammissa rintaepämuodostumissa, kuten tubulaarisissa rinnoissa, Polandin syndroomassa ja kuopparinnassa (Pectus excavatum).
Rasvansiirto ja rasvansiirto voivat olla täysin eri asioita. Jokainen pienikin yksityiskohta keräystekniikassa, rasvan käsittelyssä, siirrossa ja jälkihoidossa voi vaikuttaa tulokseen olennaisesti, samoin kuin potilaan kudosten yksilölliset ominaisuudet ja painonvaihtelu.
Arvet ovat 2-5 mm pituiset ja hyvin huomaamattomat, ja rinnat ovat luonnolliset. Anopin kanssa voi edelleen saunoa. Kerrankos rinnat nyt yhden kuppikoon verran iän myötä paisuvat, ja treenatessa vatsa hoikistuu.