Plastiikkakirurgia ja rinnat – mitäpä muuta siitä voi mieleen tulla kuin ne iänikuiset silikonit? Ne ovat toki paikallaan silloin tällöin, mutta niiden varjoon jää hyvä, halvempi ja riskittömämpi menetelmä korjata rintojen muotoa: mastopexia eli ryhdistys, ripustus tai kohotus. Lasten ja imetysten tai runsaan painonvaihtelun myötä rinnat veltostuvat ja valahtavat, massa putoaa alaspäin, yläosa tyhjenee ja nännit kääntyvät apeaan alaviistoon. Toki syynä voi olla myös synnynnäinen poikkeavuus. Rintojen tyvi levenee ja litistyy, ja rinnanaluspoimu syvenee. ViivinWagneria lainatakseni, lyijykynätesti tulee (erittäin) positiiviseksi. Vaikka miten jumppaisi, soutaisi ja rasvaisi, rinnat eivät siitä enää nouse. Toiset hyväksyvät asian helposti, toisille se on rasittava ja hävettävä asia. Jos rinnat ovat kuin ruppuiset, eripariset lapaset, voi olla kiusallista riisua uimahallissa tai, kuten rehellisimmät myöntävät, jopa oman miehen edessä. Oman ruumiin häpeäminen voi johtaa ongelmiin myös niin kovin herkällä seksuaalisuuden alueella. Moni kaipaakin omia entisiä, tavallisia rintojaan. Esteettisen plastiikkakirurgian potilaista kuvitellaan, että suurin osa on missejä, malleja tai julkisuuden henkilöitä. Totuus on se, että suurin osa on tavallisia perheenäitejä ja keski-ikäisiä naisia, joilla on hyvin realistiset toivomukset ja jotka ovat miettineet ja kypsytelleet asiaa 2-20 vuotta. Toiveena on saada luonnolliset, sopusuhtaiset ”omat” rinnat, ei mitään provosoivaa tai poikkeavaa. Kun autolla on ajettu 10000 km, se viedään huoltoon, eikä kukaan kysy, onko se järkevää tai välttämätöntä tai onko auto sen arvoinen. Ostetaan vielä hienot pölykapselitkin päälle. Rohkenen väittää, että investointi hyvään mieleen on kannattavampi sijoitus. KELA:sta ei saa korvauksia kohotustoimenpiteelle, mutta ei myöskään pölykapseleille.
Ryhdistysleikkaus on puhtaasti käsityötä. Siinä käytetään kaikki mahdollinen kudosmassa hyväksi uutta muotoa tehtäessä. Kudosta poistetaan vain muutaman gramman verran, ja sekin on venyttynyttä ihon pintaa, epidermistä. Jopa sen alla oleva dermis (verinahka) käytetään tarkkaan hyväksi. Siitä saa hyvää, sisäistä rintaliiviä. Pelkkää löysää ihoa pinnallisesti paikallispuudutuksessa poistamalla ei saa kuin lyhytaikaisen tuloksen, koska iho venyy, arvet venyvät ja muoto palautuu. Sen vuoksi en usko ihoon kohdistuviin paikallispuudutustoimenpiteisiin muutoin kuin pikkuvirheissä. Kunnollinen mastopexia on nukutustoimenpide. Rinnat tutkitaan aina ennen leikkausta mammografialla ja ultraäänellä. Ennen leikkausta rinnat piirretään ja suunnitellaan huolella. Yleensä käytän ns. lollipop-arpea, joka tulee nännipihan ympärille ja siitä suoraan alas, lähelle rinnanaluspoimua. Poikittaisarpea tarvitaan toisinaan erittäin roikkuvissa rinnoissa rinnanaluspoimun alueella, mutta se pyritään jättämään mahdollisimman lyhyeksi, esim. 2-8 cm mittaiseksi. Piirretylle alueelle tehdään de-epitelisaatio, eli siitä poistetaan ihon pintaepiteeli. Rintarauhanen halkaistaan rintalihaksen pintakalvoon saakka ja kudosta irrotetaan lihaskalvosta rinnan ylä- keski- ja alaosasta sen verran, että se saadaan nostettua ja muotoiltua kartion muotoiseksi. Nännipiha nostetaan toivottuun korkeuteen, rinnan tyvi ja kainaloon suuntautuvat makkarat kapenevat, ja rinnan muoto pyöristyy. Kudokset saavat rauhassa arpeutua uuteen muotoon. Iho ommellaan sulavilla langoilla ihonsisäisesti, jolloin arpialueelle ei jää ”tikkijälkiä”. Arpia teipataan tavallisella ruskealla Micropore-teipillä kolmen kuukauden ajan, vaihto kerran viikossa. Tukiteippi poistaa venytyksen arpialueelta, jolloin arpi ei veny eikä leviä ja jää 0,5 – 2 mm levyiseksi. Rintojen muoto ylikorjataan, jolloin muoto on alkuun yläosasta kupera ja alaosasta litteä. Rinta laskeutuu hiljalleen hyvissä urheiluliiveissä normaalin, terhakan muotoiseksi 1-3 kuukaudessa. Hyppivä liikunta on kiellettyä 2 kk leikkauksesta, jotta arpeutuminen tapahtuisi rauhassa eivätkä muoto-ompeleet leikkaisi läpi. Hyvin tehty ja hyvin jälkihoidettu mastopexia antaa pitkäaikaisen tuloksen. Tupakointi, painonvaihtelut, rintojen suuri massa ja laiska liivien käyttö veltostuttavat kudosta nopeammin.
Leikkauksen komplikaatioista tavallisimpia ovat verenpurkaumat, joiden vuoksi joskus rinta joudutaan avaamaan uudelleen vuorokauden sisällä, sekä yleensä ohimenevä nännipihan ja nännin tunnonalenema. Kudoksen verenkiertohäiriöitä ja viivästynyttä haavanparanemista esiintyy joskus, erityisesti tupakoitsijoilla, joilla kudosten verenkierto heikkenee nikotiinin vaikutuksesta.
Pelkillä proteeseilla on toki mahdollista täyttää roikkuvia rintoja ja korjata muotoja tiettyyn rajaan saakka. Proteeseilla yhdistettynä ryhdistysleikkaukseen saadaan korjattua sekä volyyminmenetys että muoto. Potilaille on kuitenkin usein yllätys, miten paljon kudosta siinä omassa venyneessä lätkässä on. Jos sitten joskus haluaisikin lisää volyymiä implanteilla, ne voidaan toki laittaa aiemmin kohotettuihin rintoihin. Myös mastopexian voi uusia tarvittaessa myöhemmin, mutta kannattaa pitäytyä samaan tekniikkaan tunto- ja verenkiertohäiriöiden välttämiseksi.
Uusin mahdollisuus volyyminlisäyksessä on oman rasvakudoksen siirtäminen rintoihin. Tekniikan mahdollistaa hellävarainen Body-Jet-rasvaimutekniikka, jolla rasvaa imetään potilaan toivomasta paikasta ja kerätty rasva siirretään rinnan ihonalaisrasvakudokseen ja rintarauhasen alle. Aiemmilla tekniikoilla rasvan kerääminen oli erittäin työlästä, ja siirrettävät rasvavolyymit olivat varsin vaatimattomia ja rasvan tarttuvuus uuteen paikkaan epävarmaa. Uudella tekniikalla rasvan käsittely on paljon hellävaraisempaa ja rasvaa saadaan suurempia määriä, jolloin voidaan siirtää suurempia volyymejä ja rasvasiirteen tarttuvuus on parempi. Kerralla esimerkiksi rintaan voidaan siirtää 200-400 ml rasvaa, ja tästä määrästä kudokseen odotetaan tarttuvan noin puolet. Lopullinen tulos on arvioitavissa noin 3 kk kuluttua, jolloin toimenpide voidaan uusia. Parhaan tuloksen saa yleensä kahdella tai useammalla perättäisellä rasvansiirrolla. Tällä menetelmällä voidaan korjata luonnollisesti myös epämuodostumia, epäsymmetriaa tai kirurgisten toimenpiteiden kuten rinta(syöpä)leikkausten jälkitiloja. Rintaan asettunut ja tarttunut rasva on pysyvää ja lihoo ja laihtuu potilaan mukana.
Niin rumia rintoja ei olekaan, etteikö niistä saisi hyvällä mastopexialla paljon paremmat. Erityisen mukavaa on trimmata oikein surkeista pitkistä kintaista sopusuhtaiset, kivat rinnat. Tässä jos missä näkee työnsä jäljen, ja se on erittäin palkitsevaa.
Hilkka Peltoniemi
LKT, kirurgian ja plastiikkakirurgian erikoislääkäri
Galleria:
